Kaste muodostuu, kun ilmassa oleva kosteus tiivistyy pieniksi pisaroiksi kylmille pinnoille, kuten lehdille, ruoholle tai autoille. TÀmÀ ilmiö tapahtuu yleensÀ yöllÀ tai varhain aamulla, kun ilman lÀmpötila laskee.

Kuvituskuva Pixabaysta
SyksyllÀ yöt muuttuvat viileÀmmiksi ja pidemmiksi, mikÀ edistÀÀ kasteen muodostumista.
NÀin se toimii: lÀmpötila laskee yön aikana, ja jos se laskee tarpeeksi alas, maanpinnan pinnat (kuten kasvit tai itse maa) jÀÀhtyvÀt nopeammin kuin niitÀ ympÀröivÀ ilma. Ilma sisÀltÀÀ aina tietyn mÀÀrÀn kosteutta vesihöyrynÀ. Kun ilma nÀiden kylmien pintojen lÀhellÀ jÀÀhtyy enemmÀn, se voi saavuttaa pisteen, jossa se ei voi enÀÀ pitÀÀ yhtÀ paljon kosteutta. TÀtÀ pistettÀ kutsutaan "kastepisteeksi". Kun ilman lÀmpötila laskee tÀmÀn pisteen alapuolelle, kosteus tiivistyy pisaroiksi: tÀmÀ on kaste.
SyksyllÀ lÀmpötilaerot pÀivÀn ja yön vÀlillÀ ovat selvempiÀ kuin kesÀllÀ. PÀivÀt voivat olla vielÀ melko lÀmpimiÀ, mutta yöt ovat selvÀsti viileÀmpiÀ. TÀmÀ yön lÀmpötilan lasku saavuttaa usein kastepisteen, mikÀ selittÀÀ, miksi kaste on yleisempÀÀ tÀhÀn aikaan vuodesta.
LisÀksi syksyn ilma sisÀltÀÀ usein enemmÀn kosteutta kuin kesÀkuukausien kuiva ilma, johtuen sateista ja yleisestÀ ilmakehÀn viilenemisestÀ. TÀmÀ ylimÀÀrÀinen kosteus, yhdistettynÀ viileisiin öihin, luo ihanteelliset olosuhteet kasteen muodostumiselle.
Kaste on nÀin ollen yleisempÀÀ syksyllÀ, koska yöt ovat pidempiÀ ja viileÀmpiÀ, ja ilma on usein kosteampaa. TÀmÀ ilmiö on esimerkki siitÀ, miten lÀmpötila ja kosteus vuorovaikuttavat luonnossa, muodostaen nÀmÀ syksyisten aamujen ominaiset vesipisarat.