Kuvituskuva Pixabay
Syksyllä pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa viilentyä kesän lämpimien kuukausien jälkeen. Päivät lyhenevät, lämpötilat laskevat ja ilma muuttuu kylmemmäksi. Kuitenkin valtameret ja suuret vesimassat säilyttävät edelleen kesän aikana kerääntynyttä lämpöä. Tämä lämpötilaero maan viileän ilman ja merien tai valtamerien ylle jäävän vielä lämpimän ilman välillä on yksi keskeisistä tekijöistä syksyn myrskyjen muodostumisessa.
Myrskyt syntyvät, kun lämmin ja kostea ilmamassa kohtaa kylmän ilmamassan. Tätä ilmiötä kutsutaan "rintamaksi". Kun lämmin ilma nousee, se kohtaa laskeutuvan kylmän ilman, mikä aiheuttaa ilmakehän häiriöitä. Nouseva lämmin ilma viilenee noustessaan ilmakehässä, mikä johtaa vesihöyryn tiivistymiseen pilviksi ja sateiksi. Mitä suurempi lämpötilaero ilmamassojen välillä on, sitä voimakkaampia myrskyt voivat olla.
Syksyllä nämä lämpötilaerot lämpimän ja kylmän ilman välillä ovat voimakkaampia, koska siirtyminen lämpimästä kesästä kylmään talveen on käynnissä. Tämä edistää intensiivisempien myrskyjen muodostumista, joita usein seuraavat voimakkaat tuulet, runsaat sateet ja jopa ukkosmyrskyt.
Lisäksi kosteus on usein suurempaa syksyllä, erityisesti merien tai valtamerien läheisillä alueilla. Näistä vesimassoista nouseva lämmin ja kostea ilma voi ruokkia matalapainejärjestelmiä ja pahentaa myrskyjä. Jotkut suurimmista syksyn myrskyistä, kuten post-trooppiset syklonit tai Välimeren myrskyt, saavat energiansa meriveden ja ympäröivän ilman lämpötilaerosta.
Näin ollen syksyn myrskyt ovat yleensä seurausta kylmien ja lämpimien ilmamassojen kohtaamisesta, mikä luo epävakaat sääolosuhteet. Voimakas lämpötilaero ja kosteus tällä kaudella ovat pääainesosia, jotka tekevät myrskyistä yleisempiä ja joskus voimakkaampia tänä vuodenaikana.