Ikirouta, tämä jatkuvasti jäätynyt maakerros, saattaa pian aiheuttaa odottamattoman vaaran. Voimakkaat tulipalot alueilla, joilla tuli vaikutti olevan lähes poissa, uhkaavat tuhoata Arktiksen.
Vuoteen 2100 mennessä tulipalovallankumous voi syttyä arktisilla ja subarktisilla alueilla. Tämä on ennennäkemätön tilanne, jota tutkijat tutkivat edistyneitä malleja käyttäen.
Nämä tutkimukset, jotka on julkaistu Nature Communications -lehdessä, paljastavat, että ikiroudan sulaminen pahentaa ilmastonmuutosta. Tämä ilmiö johtaa maaperän kosteuden äkilliseen laskuun ja kuivattaa ilmakehää. Tuloksena: ihanteelliset olosuhteet tulipalojen leviämiselle.
Tutkijat ovat käyttäneet Community Earth System Model -mallia simuloidakseen Arktiksen kehitystä. He ovat integroineet tietoja vuosilta 1850–2100 ottaen huomioon skenaarion, jossa kasvihuonekaasupäästöt jatkaisivat kasvuaan.
Tulokset osoittavat, että vuosisadan toisella puoliskolla metsäpalojen äkillinen lisääntyminen voi tapahtua. Vain muutamassa vuodessa arktisten maisemien radikaali muutos on mahdollinen. Ikiroudan sulaminen voi vapauttaa valtavia määriä hiilidioksidia, mikä lisää globaalia lämpenemistä. Nämä tulipalot ruokkisivat ilmastollista noidankehää, luoden uusia olosuhteita omalle leviämiselleen.
Arktiset herkät ekosysteemit ovat erityisen alttiita näille tulipaloille, mikä voi häiritä luonnollisia tasapainoja. Aikaisemmin jäätynyt kasvillisuus ja maaperä toimivat hiilivarastoina, ylläpitäen maailmanlaajuisen ilmaston tasapainoa.
Tutkijat korostavat välittömien toimenpiteiden tärkeyttä näiden kehitysten seuraamiseksi. Sopivien hallintastrategioiden käyttöönotto olisi olennaista tulevien vaikutusten lieventämiseksi. Seuraukset voivat olla tuhoisia, ei vain Arktikselle, vaan myös globaalille ilmastolle. Nämä ennusteet huolestuttavat asiantuntijoita, jotka vaativat ennaltaehkäiseviä toimia ennen kuin tilanne muuttuu peruuttamattomaksi.
Mikä on ikirouta ja miksi se on tärkeä ilmastolle?
Ikirouta on maaperä- tai kivilaatta, joka pysyy jäätyneenä vähintään kaksi peräkkäistä vuotta. Se on pääasiassa läsnä napa-alueilla ja kattaa lähes 24 % pohjoisesta pallonpuoliskosta. Tämä kerros on jatkuvasti jäätyneenä, vangiten hiiltä, metaania ja orgaanista ainesta maahan.Kun ikirouta sulaa ilmastonmuutoksen vuoksi, maaperässä vangittuna oleva orgaaninen aine hajoaa, vapauttaen hiilidioksidia ja metaania. Tämä ilmiö luo vahvistetun kasvihuoneilmiön, nostaa paikallista lämpötilaa ja kuivattaa maaperää. Kuivuminen, yhdistettynä ilmakehän lämpenemiseen, edistää suurten tulipalojen syntymistä alueilla, jotka ovat aiemmin olleet erittäin kosteita.