Marylandin yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa analysoitiin geneettisiä tietoja tuhansilta aivohalvauksen kokeneilta potilailta. Tavoitteena oli ymmärtää paremmin mukana olevia tekijöitä. Tutkijat vertasivat 17 000 aivohalvauksen kokenutta potilasta 60 000 terveeseen henkilöön. He keskittyivät näiden ryhmien välisiin geneettisiin eroihin.
Tulokset paljastivat selkeän trendin: A-veriryhmän yksilöillä on huomattavasti suurempi todennäköisyys kärsiä aivohalvauksesta ennen 60 vuoden ikää. Tarkemmin sanottuna heidän riskinsä on 16 % suurempi verrattuna muihin veriryhmiin. Tämä löytö viittaa siihen, että veren hyytymiseen liittyvät biologiset mekanismit, kuten veritulppien muodostuminen, saattavat olla syynä näiden potilaiden kohdalla.
Sen sijaan O-veriryhmän ihmiset näyttävät nauttivan luonnollisesta suojasta tätäntyyppisiä aivohalvauksia vastaan. Heidän riskiään kärsiä varhaisesta aivohalvauksesta on vähennetty 12 %, mikä herättää tutkijoiden mielenkiinnon. He esittävät hypoteesin, että tietyt O-veriryhmän erityispiirteet, mahdollisesti liittyen vähäisempään taipumukseen muodostaa veritulppia, voisivat selittää tämän eron.
A- ja O-veriryhmien välinen kontrasti on nyt ensisijainen tutkimusalue, jonka avulla pyritään ymmärtämään, miten genetiikka vaikuttaa verisuoniterveyteemme.
Lisäksi B-veriryhmä näyttää myös olevan mukana, vaikka vähemmässä määrin. Itse asiassa tämän veriryhmän yksilöillä on 11 % suurempi todennäköisyys kärsiä aivohalvauksesta iästä riippumatta. Tutkijat jatkavat tämän ilmiön tutkimista.
Tämä tutkimus tarjoaa uuden näkökulman varhaisten aivohalvausten syihin. Se voisi pitkällä aikavälillä auttaa tunnistamaan riskiryhmiin kuuluvat henkilöt. Lisätutkimuksia tarvitaan ymmärtämään tarkasti, miksi tietyt veriryhmät ovat alttiimpia kuin toiset.