Tämä päivämäärämuutos muuttaa käsitystämme Kuun historiasta... mutta myös Maasta 🌕

Lunaarinen mysteeri ratkaistu? Tutkijat uskovat vihdoin löytäneensä Kuun vanhimman törmäysaltaan iän. Tämä löytö voi muuttaa käsitystämme Aurinkokunnan historiasta sekä tulevista kuumissioista.

Etelä-Pole-Aitken -allas, valtava ja tuntematon, saattaa olla yli 4,32 miljardia vuotta vanha. Tämä valtava kraatteri, joka sijaitsee Kuun näkymättömässä puolessa, on herättänyt tiedemiesten mielenkiinnon vuosikymmenten ajan.


Geologit ovat keskittyneet vuonna 2005 Algeriaan löydettyyn meteoriittiin, jota kutsutaan Northwest Africa 2995:ksi. Käytetty prosessi, nimeltään uraani-lyijydatointi, perustuu uraanin luonnolliseen hajoamiseen lyijyksi. Uraani, radioaktiivinen alkuaine, muuttuu lyijyksi ennustettavalla nopeudella.

Mittaamalla tätä hajoamista meteoriitissa tutkijat saivat yllättävän iän: yli 4,32 miljardia vuotta. Tämä on merkittävä muutos aiempiin arvioihin verrattuna. Aikaisemmin tiedemiehet uskoivat, että suurimmat kuutörmäykset tapahtuivat 4,2 ja 3,8 miljardin vuoden välillä, intensiiviseksi kutsutulla myöhäisellä pommituskaudella. Mutta tämä uusi datointi siirtää altaan ikää 120 miljoonaa vuotta taaksepäin.

Tämän löydön merkitys ylittää pelkän kuututkimuksen. Tiimin mukaan Maa on todennäköisesti kokenut samankaltaisia törmäyksiä tuona aikana. Kuitenkin maapallon geologinen aktiivisuus on hävittänyt nämä jäljet, toisin kuin Kuussa, joka on säilyttänyt nämä tapahtumat.

Tämä edistysaskel on vahvistettu vertaamalla kerättyjä tietoja NASA:n Lunar Prospector -missiosta saatujen tietojen kanssa. Meteoriitin ja Etelä-Pole-Aitken -altaan kiviin liittyvät kemialliset samankaltaisuudet ovat vahvistaneet tämän näytteen alkuperän.

Nämä tulokset avaavat uusia mahdollisuuksia tuleville kuumissioille. Näytteiden palauttaminen altaasta voisi syventää ymmärrystämme näistä alkuperäisistä tapahtumista.

Mitkä ovat uraani-lyijydatoinnin perusteet?

Uraani-lyijydatointi on geologinen aikamittausmenetelmä, jota käytetään kivien ja mineraalien iän määrittämiseen. Se perustuu uraanin radioaktiiviseen hajoamiseen lyijyksi. Uraani muuttuu luonnollisesti lyijyksi vakionopeudella ajan myötä.

Hajoamisprosessi tapahtuu kahden pääketjun mukaan: uraani-238 lyijy-206:ksi ja uraani-235 lyijy-207:ksi. Tiedemiehet mittaavat näytteen uraani- ja lyijymääriä ja käyttävät sitten näiden suhteita lasketakseen sen iän tarkasti. Tämä tekniikka mahdollistaa useita miljardeja vuosia vanhojen materiaalien datoinnin.

Miksi Kuu on erityinen todistaja Maan historiassa?

Kuu säilyttää jälkiä törmäyksistä ja kosmisista tapahtumista, jotka ovat hävinneet Maasta. Toisin kuin planeettamme, sen geologinen aktiivisuus on lähes olematonta, mikä mahdollistaa useita miljardeja vuosia sitten muodostuneiden kraatterien ja altaiden säilymisen ehjinä.

Tutkimalla kuukiviä tiedemiehet voivat siis paremmin ymmärtää Aurinkokuntamme varhaisia aikoja. Törmäykset, jotka vaikuttivat Kuuhun ja Maahan niiden alkuvaiheissa, ovat jättäneet jälkiä Kuuhun, tarjoten näin näkymän tapahtumiin, jotka ovat muovanneet myös planeettamme.

Mikä on myöhäinen pommituskausi?

Myöhäinen pommituskausi viittaa Aurinkokunnan historian aikakauteen noin 4 miljardia vuotta sitten, jolloin Maa, Kuu ja muut Aurinkokunnan kohteet kokivat intensiivisen asteroidien ja komeettojen sateen. Tämä vaihe on jättänyt lukuisia kraattereita, jotka ovat edelleen näkyvissä tänä päivänä.

Tämä aikakausi on tunnistettu tutkimalla Apollo-missioiden tuomia kuukappaleita. Tiedemiehet uskovat, että nämä massiiviset törmäykset muovasivat planeettojen pintaa, vaikuttaen niiden ilmakehien ja geologian kehitykseen.