"Järjestelmä 0", joka perustuu Daniel Kahnemanin tutkimuksiin, erottuu selvästi ihmisen ajattelun järjestelmistä 1 ja 2. Kun järjestelmä 1 perustuu intuitioon ja nopeuteen, ja sitä käytetään usein välittömiin päätöksiin, ja järjestelmä 2, joka on hitaampi ja harkitumpi, puuttuu monimutkaisiin analyyseihin, toimii järjestelmä 0 radikaalisti eri tavalla. Se ulkoistaa osan päättelystä tukeutuen keinotekoiseen älykkyyteen. Tämä pystyy käsittelemään valtavia tietomääriä ennätysajassa, hyvin yli ihmisen kykyjen.
Kuitenkin, tekoäly rajoittuu käsittelemään tietoja ilman, että se koskaan antaa niille merkitystä. Toisin kuin järjestelmissä 1 ja 2, joissa ihminen tulkitsee suoraan tiedot, järjestelmä 0 delegoi tämän raakatiedon käsittelyn tekoälylle, jättäen ihmiselle vastuun antaa merkitys tuotetuille tuloksille. Näin ollen tekoäly toimii tehokkaana laskentakoneena, mutta ihmismielen on silti analysoitava ja tulkittava tuotettuja tietoja.
Kirkon Katolisen Yliopiston tutkijat Italiassa ovat paljastaneet tämän uuden lähestymistavan artikkelissa, joka on julkaistu Nature Human Behaviour -lehdessä. He selittävät, että tekoäly voisi hyvin tulla kognitiiviseksi laajennukseksi aivoistamme. Tämä ei kuitenkaan tapahdu ilman riskejä.
Yksi esiin nousseista huolenaiheista on älyllisen autonomiamme menetys. Jos luotamme liikaa "Järjestelmä 0":aan, kriittinen ajattelumme voi kärsiä. Jotkut tutkijat väittävät, että tämä riippuvuus voisi heikentää kykyämme innovoida ja ajatella itse.
Lisäksi tekoälyn ennakkoluulot – seksistiset, rasistiset tai muut – voivat hienovaraisesti vaikuttaa päätöksiimme. Tieteilijät vaativatkin tiukkoja eettisiä sääntelyjä. Algoritmien täydellinen läpinäkyvyys ja asianmukainen digitaalinen koulutus ovat olennaisia, jotta voimme ylläpitää tasapainoista suhdetta näihin teknologioihin.
Kuitenkin "Järjestelmä 0" tuo myös merkittäviä etuja. Tekoäly mahdollistaa ongelmien käsittelyn, joiden monimutkaisuus on sellaista, että aivomme eivät voisi ratkaista niitä yksin. Yhteistyössä tekoälyn kanssa ihmiskunta voisi tehdä merkittävän harppauksen tietojen ja monimutkaisten järjestelmien hallinnassa.
Tämä teknologinen edistys on siis kaksiteräinen miekka. Jotta se todella palvelee ihmismieltä, on tarpeen käydä kriittistä keskustelua sen käytöstä, jotta emme anna tekoälyn ottaa liian suurta roolia luonnollisissa kognitiivisissa prosesseissamme.