Kuvitus Wikimedia
Kumulatiivinen haittaindeksi on uusi mittaustyökalu. Ihmisen psykologian tutkimuksesta inspiraationsa saanut indeksi arvioi eläimen elämän aikana kertynyttä stressiä, tarjoten näin tietoa sen hyvinvoinnista. Se on todellinen kärsimyksen paljastaja eläinkunnassa.
Tutkijat ovat tunnistaneet useita haitan lähteitä. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten kuivuudet tai kevään viivästykset, ovat merkittäviä uhkia. Nämä olosuhteet vaikuttavat paitsi ravinnon saatavuuteen myös nuorten eläinten selviytymiseen. Ympäristöön liittyvä stressi vaikuttaa suoraan niiden käyttäytymiseen ja kehitykseen.
Ekologian lisäksi perhesuhteet näyttelevät myös keskeistä roolia. Vanhempien menetykset, erityisesti äidin kuolema, vaikuttavat merkittävästi nuoriin eläimiin. Tutkimukset kelta-vatsamarmoteista osoittavat, että äidin menettäminen vähentää merkittävästi selviytymismahdollisuuksia. Äidin käyttäytyminen, joka on elämän ensimmäisissä vaiheissa olennaista, vaikuttaa tuleviin käyttäytymismalleihin.
Marmottitutkimusten tulokset havainnollistavat stressitekijöiden vuorovaikutusten monimutkaisuutta. Varhaisia haittoja kokeneilla nuorilla marmoteilla on vähemmän resilienssiä. Lisäksi heidän sisarussuhteensa voi vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä. On havaittu, että jos pesueessa on merkittävästi enemmän uroksia kuin naaraita, naaraille kehittyy taipumusta maskuliinisiin käyttäytymismalleihin.
Kumulatiivisen haittaindeksin käyttöönotto voisi mahdollistaa suojelustrategioiden mukauttamisen. Sen sijaan, että keskityttäisiin vain ympäristöuhkiin, olisi järkevää omaksua kokonaisvaltaisempi lähestymistapa. Tunnistamalla haavoittuvimmat populaatiot suojelijat voivat toteuttaa kohdennettuja toimenpiteitä näiden lajien suojelemiseksi.
Traumojen huomioon ottaminen eläinsuojelussa voisi parantaa paitsi lajien hyvinvointia myös biodiversiteettiä. Tämä uusi lähestymistapa ehdottaa paradigman muutosta villieläinten arviointi- ja suojelutavoissa. Näin tutkijat avaavat tietä tehokkaammille käytännöille, jotka kunnioittavat eläinten tarpeita.