COVID-19 pitkittyneen diagnoosin asettaminen on haastavaa, sillä tämä sairaus on edelleen huonosti määritelty.
Kanadalainen tutkimusryhmä, jota johtaa professori Patrick Archambault Laval-yliopistosta, osoittaa tämän Nature Communications -lehdessä raportoimalla, että suuri osa henkilöistä, joilla ei ole ollut COVID-19:ää, kärsii silti COVID-19 pitkittyneeseen liittyvistä oireista.
Tutkimusryhmä rekrytoi 6723 henkilöä, jotka olivat käyneet kiireellisessä hoidossa yhdessä 33 osallistuvasta sairaalasta 18. lokakuuta 2020 ja 28. helmikuuta 2022 välisenä aikana. "Nämä henkilöt hakeutuivat hoitoon terveysongelmien vuoksi, jotka eivät välttämättä liittyneet hengitystieinfektioon", tarkentaa Patrick Archambault, lääketieteen tiedekunnan professori, VITAM-kestävän terveyden tutkimuskeskuksen tutkija ja kiireellisten lääkäripalveluiden asiantuntija Chaudière-Appalachesin terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen keskuksessa.
Tutkijat jakoivat nämä henkilöt kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostui 3933 henkilöstä, joilla oli ollut positiivinen COVID-19-testi 14 päivän aikana ennen kiireelliseen hoitoon hakeutumista, hoidon aikana tai 14 päivän kuluessa hoidon jälkeen. 2790 muuta henkilöä, jotka muodostivat vertailuryhmän, olivat myös käyneet COVID-19-testissä tuona aikana, mutta heidän tuloksensa oli negatiivinen. "Lisäksi heillä ei ollut positiivista COVID-19-testiä koko tutkimukseen osallistumisen ajan, joka oli 6–12 kuukautta", lisää professori Archambault.
Kaikkia näitä henkilöitä kontaktoitiin myöhemmin selvittääkseen, olivatko he kokeneet oireita kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kiireelliseen hoitoon hakeutumisen jälkeen. Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan näitä oireita ovat makuaistin vääristyminen, hajuaistin menetys, jatkuva yskä, huimaus, kipu, unihäiriöt, keskittymisvaikeudet, muistiongelmat, hengästyminen tai suhteeton väsymys fyysisen rasituksen jälkeen.
"Nämä oireet on ilmennettävä uutena COVID-19:ään liittyvän vahvistetun tai epäillyn infektion jälkeen, niiden on oltava edelleen läsnä kolme kuukautta infektion jälkeen, niiden on kestävä vähintään kaksi kuukautta, eikä niitä saa voida selittää muulla sairaudella", muistuttaa professori Archambault.
Analyysit osoittivat, että 39 % COVID-19-ryhmän henkilöistä täytti COVID-19 pitkittyneen diagnoosikriteerit. "Lääkärit, jotka olisivat tutkineet näitä henkilöitä, olisivat voineet päätellä WHO:n määritelmän perusteella, että heillä oli COVID-19 pitkittynyt", arvioi tutkija.
Jatko on yllättävämpi. Lähes 21 % henkilöistä, joilla ei ollut ollut positiivista COVID-19-testiä ja jotka eivät uskoisi sairastaneensa tätä tautia, esittivät myös ainakin yhden COVID-19 pitkittyneeseen liittyvän oireen. "On pieni mahdollisuus, että osa näistä henkilöistä olisi sairastanut oireettoman COVID-19:n kiireelliseen hoitoon hakeutumisen jälkeen, myöntää professori Archambault. Uskon kuitenkin, että tämä tulos osoittaa ennen kaikkea COVID-19 pitkittyneen oireiden epätarkkuuden. Tulos on, että tätä tautia saatetaan ylidiagnoosida."
Tämä epäselvyys voi aiheuttaa kliinisiä seurauksia, hän jatkaa. "Toisaalta henkilöt, joiden oireet on virheellisesti liitetty COVID-19 pitkittyneeseen, eivät välttämättä saa hoitoa, joka sopisi heidän tilaansa. Toisaalta COVID-19 pitkittyneen ylidiagnoosi voi haitata pyrkimyksiä ymmärtää ja hoitaa tätä tautia paremmin. Siihen asti, kun saamme päteviä biomarkkereita COVID-19 pitkittyneelle, on jatkettava testamista kaikkien niiden henkilöiden osalta, joilla epäillään COVID-19:ää taudin akuutissa vaiheessa. Näin vältetään niiden henkilöiden sisällyttäminen COVID-19 pitkittyneitä sairastavien ryhmään, jotka eivät ole sairastaneet COVID-19:ää."
Muut Nature Communications -julkaisun tutkimuksen allekirjoittaneet, jotka ovat yhteydessä Laval-yliopistoon, ovat Martyne Audet, Matthew Menear, Éric Mercier, Jean-Sébastien Paquette, Elyse Berger Pelletier ja Sébastien Robert.