Tämän lajin ensimmäiset todisteet löytyivät 1970-luvulla Kiinasta kahdelta eri fossiilipaikalta. Nämä jäänteet, jotka liittyvät tuhansiin työkaluihin ja luunpalasiin, viittaavat järjestäytyneeseen elämäntapaan. Homo juluensis metsästi ryhmissä käyttäen kivisiä työkaluja hevosten pyydystämiseen ja hyödyntämiseen, mikä oli elintärkeä resurssi selviytymiseen talven ankaruudesta.

Yksi tämän lajin huomattavimmista piirteistä on kallon koko, joka ylitti neandertalilaisten ja Homo sapiensien koon. Arvioidun aivokapasiteetin ollessa 1700–1800 cm³, nämä hominiinit olivat fyysisesti vahvoja ja hyvin sopeutuneita kylmään ympäristöönsä. Kuitenkin tämä vaikuttava ominaisuus ei välttämättä tarkoita korkeampaa älykkyyttä.
Tuoreimmat tutkimukset ovat myös paljastaneet hämmästyttäviä samankaltaisuuksia Homo juluensis -lajin hampaiden ja salaperäisten denisovalaislajien hampaiden välillä, jotka löydettiin Siperiasta. Tutkijoiden mukaan nämä samankaltaisuudet viittaavat siihen, että denisovalaiset saattavat olla Homo juluensis -lajin alaryhmä, mikä herättää keskustelua ja kyseenalaistaa joitakin länsimaisia luokituksia.
Tämä hypoteesi herättää myös jännitteitä nimikoinnin ympärillä. Aasiassa on esitetty vaatimuksia tunnustaa Homo juluensis erilliseksi lajiksi, joka on itsenäinen Denisovan nimityksestä.
Homo juluensis -laji, huolimatta kestävyydestään, eli pienissä ryhmissä. Tämä sosiaalinen järjestäytyminen teki heistä alttiita äärimmäisille sääilmiöille, kuten lumimyrskyille, mikä todennäköisesti vaikutti heidän häviämiseensä noin 120 000 vuotta sitten. Tuolloin Homo sapiens -laji alkoi muuttaa Afrikasta, mikä muutti syvästi paikallisia väestöjä geenivaihdon kautta.
Nykyään jälkiä tästä perinnöstä on yhä nähtävissä: aasialaisessa ihmisen genomissa on korkeampia prosenttiosuuksia vanhaa DNA:ta verrattuna eurooppalaisiin väestöihin. Kuitenkin Homo juluensis -fossiilien harvinaisuus rajoittaa edelleen ymmärrystämme heidän roolistaan ihmisen evoluutiossa.
Kun tiedemiehet jatkavat tutkimuksiaan, tämä uusi laji kutsuu meitä miettimään sukupuumme monimutkaisuutta. Homo juluensis muistuttaa meitä siitä, että ihmiskunnan historia on paljon monimuotoisempaa ja kietoutuneempaa kuin olimme kuvitelleet.