Tieteelliset ja teknologiset uutiset

Unohdettu alue aivoissa mahdollistaa halvaantuneiden kävellä jälleen 🧠

Ja entä jos toivo kävellä uudelleen halvaantumisen jälkeen tulisi aiemmin tuntemattomasta aivoalueesta? Lupaava stimulaatiotekniikka, joka perustuu neurotieteellisiin tutkimuksiin, palauttaa nykyään liikkuvuuden ja itsenäisyyden halvaantuneille potilaille.

Kehitettyään sen 1990-luvulla Parkinsonin taudin torjumiseksi, syvä aivostimulaatio on osoittanut tehokkuutensa vakavien neurologisten häiriöiden hoidossa. Nykyään sveitsiläiset tutkijat ovat ottaneet merkittävän askeleen eteenpäin: he käyttävät tätä menetelmää motoristen toimintojen aktivoimiseen selkäydinvammoista kärsivillä henkilöillä.

Kuvituskuva Pexels

Selkäydinvammat, jotka ovat yleisiä paraplegian syitä, johtavat osittaiseen tai täydelliseen kommunikaation menetykseen aivojen ja raajojen välillä. Kuitenkin tietyt hermokuidut usein selviytyvät näistä vammoista. Voimakkaampien signaalien välittämisen avulla näiden jäljellä olevien yhteyksien kautta aivostimulaatio voisi mahdollistaa kehon osittaisen motoristen kykyjen palauttamisen.

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({}); Tutkijat ovat tutkineet halvaantuneiden hiirten aivojen toimintaa tunnistaakseen stimuloitavan alueen. He havaitsivat, että hypotalamus, alue, joka tunnetaan säätelevän toimintoja kuten ruokahalua, näyttelee yllättävää roolia kävelyssä. Hypotalamuksen neuronien aktivointi optogeenisen menetelmän avulla mahdollisti jyrsijöiden palautuvan sujuvampaan kävelyyn.

Tätä periaatetta on testattu vakavista selkäydinvammoista kärsivillä rottilla. Tuloksena: jopa 80 % hermokudoksista tuhoutumisen tapauksessa nämä eläimet pystyivät kävelemään useiden viikkojen stimulaation jälkeen. Vielä vaikuttavampaa on, että edistys jatkui stimulaation keskeyttämisen jälkeen, mikä viittaa todelliseen hermopiirien korjaukseen.

Innostuneina tutkijat sovelsivat menetelmää kahdelle ihmispotilaalle. Hypotalamukseen istutettujen elektrodien avulla nämä vapaaehtoiset huomasivat liikkuvuutensa paranevan heti ensimmäisestä stimulaatiosta. Kolme kuukautta kestänyt kuntoutus vahvisti näitä tuloksia, mahdollistaen aiemmin mahdottomia liikkeitä, kuten portaille kiipeämisen tai kävelyn ilman apua.

Tutkimuksen kirjoittajien mukaan, joka julkaistiin Nature Medicinessä, tämä tekniikka toimii edistämällä uusien hermoyhteyksien muodostumista vaurioiden tasolla. Lupaava edistysaskel, mutta se vaatii vielä laajempia vahvistuksia.

Näkymät ovat moninaiset. Tämän lähestymistavan yhdistäminen suoraan selkäydinstimulaatioon voisi avata uuden aikakauden halvaantumisten hoidossa. Pitkällä aikavälillä nämä yhdistetyt innovaatiot voisivat mullistaa neurologisista vammoista kärsivien potilaiden kuntoutuksen.

Kuinka syvä aivostimulaatio vaikuttaa selkäydinvammoihin?

Syvä aivostimulaatio (SAS) perustuu sähköimpulssien lähettämiseen tietyille aivoalueille istutettujen elektrodien kautta. Tämä tekniikka vaikuttaa suoraan neuronitoimintaan ja edistää signaalien välitystä.

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({}); Selkäydinvammojen tapauksessa SAS vaikuttaa jäljelle jääviin neuroneihin vahvistamalla olemassa olevia yhteyksiä. Se kompensoi vamman heikentämiä signaaleja, mahdollistaen siten osittaisen liikkumisen palautumisen.

Tämä stimulointi edistää myös hermokuitujen regeneroitumista, nopeuttaen luonnollista korjausprosessia. Vaikutus voi joskus jatkua jopa stimulaation lopettamisen jälkeen.

Nämä tulokset avaavat tärkeitä näkymiä halvaantumisten hoitoon, joita on aiemmin pidetty peruuttamattomina.