
Kalifornian teknologian instituutin tutkijoiden julkaisemassa Neuron-lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa todetaan, että aivomme toimivat paljon hitaammin kuin aistireseptorimme. Nämä viimeksi mainitut käsittelevät nimittäin miljardin bittiä sekunnissa, mikä on sata miljoonaa kertaa enemmän kuin ajatuksemme. Tutkijat ovat käyttäneet informaatioteorian inspiroimia menetelmiä saavuttaakseen nämä yllättävät johtopäätökset.
Huolimatta neuronien kyvystä siirtää valtavia määriä tietoa, vain muutama tieto jää mieleemme. Tämä outo "nopeusrajoitus" antaa ymmärtää, että aivot suodattavat aistidataa säilyttääkseen vain olennaisen. Mutta miksi tällainen hitaus? Tutkijat korostavat, että tämä rajoite voisi olla evoluution tulosta.
Ensimmäiset hermostolliset organismit käyttivät kognitiivisia kykyjään navigoidakseen ympäristössään ja paetakseen saalistajia. Tämä malli, joka keskittyy yhteen "ajatukseen" kerrallaan, olisi säilynyt ihmisen evoluution myötä. Itse asiassa tutkijoiden mukaan aivot käyttäytyvät kuin järjestelmä, joka navigoi käsitteellisessä tilassa, kykenemättömänä käsittelemään useita ajatusvirtoja samanaikaisesti.
Seuraamukset ovat syvällisiä. Jos ajatuksemme ovat niin hitaita, miten selittää ihmisten saavutukset suunnittelussa ja ongelmanratkaisussa? Yksi esitetty hypoteesi on, että aivot optimoivat nämä 10 bittiä tärkeitä tilanteita varten, maksimoiden päätösten laadun.
Tämä hitaus on voimakkaassa ristiriidassa uusien teknologioiden luomien odotusten kanssa. Aivojen ja koneiden rajapinnat, joita usein esitetään työkaluina tietojenkäsittelyn nopeuden lisäämiseksi, eivät ehkä olekaan niin tehokkaita kuin odotettiin. Jos aivot ovat rajoitettu 10 bittiä sekunnissa, mikään rajapinta ei voi ylittää tätä luonnollista estettä.
Lisäksi tutkijat ovat laskeneet, että tällä vauhdilla koko ihmisen elämän aikana hankittu tieto mahtuisi yksinkertaiselle USB-muistille. Tämä todellisuus suhteuttaa ajatusta siitä, että aivomme ovat supertietokone.
Tulevien tutkimusten on purkettava tämän suodatuksen tarkat mekanismit. Miten aivot päättävät, mitkä tiedot säilytetään miljardien aistien keräämien tietojen joukosta? Tämä kysymys on edelleen avoin, mutta se voisi määritellä uudelleen käsityksemme ihmisen tietoisuudesta.