Aïe ! Ouille ! Ouch ! - Miksi kivun huudot kuulostavat samalta kaikilla kielillä? 🤔

Par Maïa Ponsonnet (Tutkija, kielitiede, Länsi-Australian yliopisto), Christophe D. M. Coupé (Kielitieteen apulaisprofessori, Hongkongin yliopisto) ja Kasia Pisanski (Pysyvä tutkija, Kielen dynamiikka, Ranskan kansallinen tieteellinen tutkimuslaitos - CNRS)

Ihmiset ympäri maailmaa käyttävät samanlaisia ilmaisumuotoja kivun kokemiseen, kuten "aïe" ja "ouch", mikä paljastaa jotain perustavanlaatuista siitä, miten ihmiset muodostavat kieltä.


Meillä kaikilla on mielessä ne sanat, joita sanomme, kun lyömme päätämme tai poltamme sormiamme. Ranskankielisille se on usein "aïe".

Mutta mitä sanoja käytämme kivun ilmaisemiseen muilla kielillä? Jakavatko nämä kivun "interjektiot" samanlaisia ääniä ympäri maailmaa, kuten voisi odottaa, koska kivun huudot ovat refleksireaktioita?

Olemme juuri julkaisseet artikkelin tieteellisessä lehdessä Journal of the Acoustical Society of America, joka tarkastelee tätä kysymystä ensimmäistä kertaa.

Tässä tutkimuksessa olemme inventoineet vokaalit (a, i, o jne.), joita esiintyy kivun, inhon ja ilon interjektiotissa yli 130 kielessä ympäri maailmaa. Vertasimme sitten näitä vokaaleja ei-kielellisiin ääntelyihin (huudot, valitukset jne.) nähdäksesi, olivatko interjektiot ja ääntelyt yhteensopivia.

Tuloksemme osoittavat, että kivun interjektiot muistuttavat todella ei-kielellisiä ääntelyitä; mutta tämä havainto ei päde selvästi inhon tai ilon kohdalla.

Mitkä ovat interjektiot?

Interjektiot ovat sanoja, joita voidaan käyttää yksinään (kuten "aïe!" tai "waouh!"). Interjektiot eivät yhdisty kieliopillisesti muiden sanojen kanssa.

Koska kielitieteilijät ovat pääasiassa kiinnostuneita kieliopillisista rakenteista, he eivät ole pitkään aikaan kiinnittäneet paljon huomiota interjektiotoihin. Tämä on syy siihen, miksi jotkut hyvin yksinkertaiset kysymykset interjektiotoista ovat edelleen vastaamatta - vaikka ne ovat hyvin yleisiä puhekielessä ja keskeisiä viestinnässä.

Kipu, inho ja ilo

Tutkimuksemme ensisijainen tavoite oli selvittää, käyttävätkö interjektiot tiettyjä vokaaleja enemmän kuin toisia, riippuen ilosta tai tunteesta, jota ne ilmentävät.

Jos näin on, halusimme myös tietää, voisiko tämä samankaltaisuus johtua ei-kielellisten ääntelyjen akustisista muodoista, kuten huudoista ja valituksista.

Vastaamme näihin kysymyksiin keräämällä kivun, inhon ja ilon interjektiot 131 kielen sanakirjoista Afrikassa, Aasiassa, Australiassa ja Euroopassa (yhteensä yli 500 interjektiota).


Vertaillaksemme interjektiotoja muiden sanojen kanssa kielissä, käytimme tietokantoja, jotka sisälsivät sanalistoja näistä kielistä. Tämä mahdollisti tilastollisten testien soveltamisen interjektiotojen ja muiden sanojen vokaalijakauman vertailuun.

Nämä testit osoittavat, että keskimäärin kivun interjektiot sisältävät enemmän "a":ta ja enemmän vokaalijonoja kuten "ay" (kuten "aïe") ja "aou" (kuten "ouch" englanniksi). Tämä havainto pätee kaikkiin maailman alueisiin, joilta olemme keränneet tietoja.

On tärkeää huomata, että tämä tulos ei tarkoita, että kaikki kivun interjektiot sisältäisivät välttämättä "a":ta, "ay":ta tai "aou":ta. Mutta jos valitaan satunnaisesti kivun interjektiota, on todennäköisempää, että se sisältää jonkin näistä äänistä kuin että valitaan satunnaisesti inhon tai ilon interjektiota tai muuta sanaa.

Kolmesta tarkastelemastamme tunteellisesta kokemuksesta tämä ominaisuus pätee vain kipuun. Inhon ja ilon interjektiot eivät eroa muiden sanojen vokaaleista.

Tämä osoittaa, että kivun interjektiot eivät ole satunnaisesti valittuja - ja herättää kysymyksen: mistä ne tulevat?

Kivun interjektiot muistuttavat kivun ääntelyitä

Tutkiaksemme kysymystä tarkastelimme ääniä, joita ihmiset tuottavat kivun, inhon tai ilon ilmaisemiseksi.

Pyysimme englannin, japanin, mandariinikiinan, espanjan ja turkin kielisiä henkilöitä tuottamaan ääniä näiden tunteiden ilmaisemiseksi ilman perinteisten sanojen käyttöä. Laskimme sitten näissä ääntelyissä käytetyt vokaalit.

Huomasimme, että käytettyjen vokaalien tyyppi on spesifinen jokaiselle kokemukselle: kivulle on enemmän "a":ta, inholle enemmän "neutraaleja" vokaaleja (kuten "pieni" ensimmäinen vokaali) ja ilolle enemmän "i":tä.

Toisin sanoen, kivun ilmaisemiseen tarkoitetut interjektiot ja ei-kielelliset ääntelyt jakavat enemmän "a":ta. Sen sijaan inhon ja ilon interjektiot eivät käytä samoja vokaaleja kuin vastaavat ääntelyt.

Mitä voimme päätellä?

Tutkimuksemme osoittaa, että interjektioden äänet, vaikka ne ovatkin konventionaalisia ja siten kullekin kielelle spesifisiä, eivät ole täysin satunnaisesti valittuja. Kivun interjektiot sisältävät enemmän "a":ta, "ay":ta ja "aou":ta; ja "a":n osalta tämä vastaa ei-kielellisissä ääntelyissä esiintyviä vokaaleja.

Tämä viittaa siihen, että kivun interjektiot voisivat osittain johtua niistä (ei-kielellisistä) äänistä, joita tuotamme kivuista kärsiessämme. Sen sijaan inhon ja ilon interjektiot eivät vaikuta olevan näin.

Nämä tulokset voivat valaista joitakin suuria kysymyksiä kielen alkuperästä ja kielimuodoista. Sanoja pidetään usein satunnaisten äänien yhdistelminä: se, että sanomme "maison" ranskaksi mutta "casa" espanjaksi, katsotaan yleensä täysin konventionaaliseksi. Mutta jotkut kielen aspektit saattavat olla vähemmän satunnaisia kuin toiset.

Kipu - keskeinen osa ihmiskokemusta - herättää voimakkaita fysiologisia ja emotionaalisia reaktioita, ehkä jopa niin, että se vaikuttaa joidenkin sanojen muotoon, joita käytämme sen ilmaisemiseen.

Monia kysymyksiä jää edelleen avoimeksi. Tässä tutkimuksessa keskityimme vokaaleihin. Tämä herättää kysymyksen: entä konsonantit (p, t, s jne.)? Entä muut tunteet kuin kipu, inho ja ilo?

Tulevat tutkimukset näistä kysymyksistä voivat auttaa meitä arvioimaan ihmiskielen sisäistettyä ulottuvuutta ja ymmärtämään paremmin, miten kieli alun perin syntyi.