Tämä galaksi, joka sijaitsee noin 5.2:n fotometrisessa punasiirtymässä, omaa massan, joka on verrattavissa Linnunradan massaan. Zhúlóng erottuu hyvin määriteltyjen spiraalivarsien ansiosta, jotka ulottuvat 62 000 valovuotta, sekä klassisen ytimen vuoksi. Tämä löytö, joka on julkaistu arXivissa, avaa uusia näkökulmia galaksien muodostumiseen nuoremmassa universumissa.
Spektrianalyysit paljastavat, että Zhúlóngin ydin on lepotilassa, kun taas sen levy jatkaa tähtien muodostamista. Tämä kokoonpano viittaa galaksin kasvuun sisältä ulospäin, prosessiin, jota ymmärretään edelleen huonosti universumin ensimmäisten miljardien vuosien aikana.
Zhúlóngin tähtien muodostumisnopeus on suhteellisen alhainen, noin 66 aurinkomassaa vuodessa. Kuitenkin baryonien muuntamisen tehokkuus tähdiksi on huomattavan korkea, mikä viittaa siirtymävaiheeseen aktiivisen galaksin ja lepotilassa olevan galaksin välillä.
Tämä löytö herättää kysymyksiä siitä, kuinka nopeasti kypsät galaksit saattoivat muodostua suuren räjähdyksen jälkeen. Zhúlóng, ainutlaatuisten ominaisuuksiensa ansiosta, tarjoaa arvokkaan ikkunan galaksien muodostumis- ja evoluutioprosesseihin nuoremmassa universumissa.
Tutkijat, joita johtaa Mengyuan Xiao Geneven yliopistosta, jatkavat tietojen analysoimista ymmärtääkseen paremmin tämän kaukaisen galaksin toiminnassa olevia mekanismeja. Heidän työnsä saattaa mullistaa käsityksemme primitiivisestä universumista.
Mikä on suuri suunnitelma spiraaligalaksi?
Suuri suunnitelma spiraaligalaksit tunnistetaan hyvin määritellyistä ja symmetrisistä spiraalivarsistaan, jotka ulottuvat kirkkaan keskuksen ympäriltä. Nämä varret ovat tiheämpiä alueita, joissa tähtien muodostumista aktivoidaan aineen puristumisen seurauksena.Nämä galaksit ovat suhteellisen harvinaisia nuoremmassa universumissa, mikä tekee Zhúlóngin löydöstä erityisen merkittävän. Tähtitieteilijät arvioivat, että suuret suunnitelma spiraaligalaksit edustavat tärkeää vaihetta galaksien evoluutiossa.
Spiraalirakenne liittyy usein monimutkaiseen sisäiseen dynamiikkaan, jota vaikuttavat gravitaatiovuorovaikutukset ja tiheysaalto. Nämä prosessit ovat ratkaisevassa asemassa galaksien muodostumisessa ja evoluutiossa.
Kuinka galaksien punasiirtymää mitataan?
Punasiirtymä, tai redshift, on avainmitta tähtitieteessä galaksien etäisyyden ja iän määrittämiseksi. Se lasketaan tarkkailemalla taivaankappaleiden säteilemän valon aallonpituuksien venymistä.Zhúlóngin osalta fotometrinen punasiirtymä on arvioitu olevan noin 5.2, mikä vastaa aikaa, jolloin universumilla oli alle miljardi vuotta. Tämä mittaus on ratkaisevan tärkeä galaksien evoluution ymmärtämiseksi nuoremmassa universumissa.
Spektroskopia- ja fotometria-tekniikoita käytetään punasiirtymän tarkkaan mittaamiseen. Nämä menetelmät mahdollistavat tähtitieteilijöille universumin historian rekonstruoinnin ja galaksien muodostumisprosessien ymmärtämisen.