Jopa maissa, joissa tämä käytäntö on yleistä, "korruptio on kontekstista riippuva kysymys. Ihmiset ottavat huomioon monia tekijöitä päättäessään, maksavatko he lahjuksia vai eivät", selittää Aaron Erlich, poliittisen tieteen apulaisprofessori McGill-yliopistossa ja äskettäin julkaistun artikkelin kirjoittaja, jonka hän julkaisi yhdessä kahden muun tutkijan kanssa Comparative Political Science -lehdessä.
"Joskus kuvittelemme, että ihmiset jakautuvat kahteen kategoriaan: lahjottaviin ja lahjomattomiin. Tämä on todennäköisesti virheellinen käsitys siitä, mitä kehitysmaissa ja monissa muissa maissa todella tapahtuu", hän toteaa. Käsitys siitä, että jotkut ihmiset ovat täysin lahjottuja, on rajoittava. Mielestäni on paljon oikeampaa sanoa, että useimmat ihmiset tarjoavat lahjuksia tietyissä tilanteissa ja että jotkut ihmiset tarjoavat niitä useissa eri tilanteissa."
Ymmärtääkseen, miksi kansalainen valitsee laittoman maksamisen tietyssä tilanteessa mutta ei toisessa, tutkijat haastattelivat yli 3 000 ihmistä Ukrainassa vuonna 2020. Maa oli äskettäin toteuttanut laajoja korruptionvastaisia kampanjoita, jotka olivat saavuttaneet suhteellista menestystä. Transparency Internationalin mukaan 38 % ihmisistä ilmoitti maksaneensa lahjuksia vuonna 2016, kun taas vain 26 % väitti tehneensä niin vuonna 2020.
Tutkijat pyysivät osallistujia vastaamaan kysymyksiin laittomista maksuista saadakseen kaksi asiaa nopeammin: ajokortin tai ajan valtion ylläpitämässä terveysklinikassa. Itse asiassa tutkijoiden lainaamien kyselyjen mukaan näitä palveluja saatiin usein lahjusten avulla Ukrainassa: yli puolet niistä vastaajista, jotka olivat vuoden aikana saaneet lääkärinhoitoa tai hankkineet ajokortin itselleen tai perheenjäsenelleen, oli maksanut lahjuksia.
Tutkijat havaitsivat, että laittomat maksut vähenevät, jos kiinnijäämisen kustannukset tai riskit ovat suuret, tai jos palvelut voidaan saada ilman hallinnollisia hankaluuksia tai useilta toimittajilta.
"On siis löydettävä keino, jotta ihmiset eivät olisi niin taipuvaisia turvautumaan laittomiin menetelmiin", professori Erlich toteaa.
Tutkijat ovat sitä mieltä, että maa tai alue voisi harkita korruption kitkemistä alueellaan aloittamalla yhdestä alueesta ja edeten askel askeleelta.
Heidän mukaansa seuraava vaihe olisi mallinsa testaaminen muissa maissa ja sektoreissa. He uskovat, että olisi hyödyllistä tutkia erilaisia julkisia palveluja, jotta ymmärrettäisiin paremmin, miten tarpeiden kiireellisyys, viranomaisten roolien moninaisuus ja palvelujen saatavuus vaikuttavat lahjusten käyttöön.
Viitteet:
Tutkimus "Selective Bribery: When Do Citizens Engage in Corruption?", kirjoittaneet Aaron Erlich, Jordan Gans-Morse ja Simeon Nichter, on julkaistu lehdessä Comparative Political Studies.
DOI: https://doi.org/10.1177/00104140241259444
Kirjoittajat ilmoittavat, etteivät he ole saaneet mitään taloudellista tukea tutkimukseensa tai artikkelin kirjoittamiseen tai julkaisemiseen.