Sädehoito on syövän hoidon perusta, mutta sen tehokkuus vaihtelee sen mukaan, miten syöpäsolut kuolevat. Jotkut solukuoleman muodot jäävät huomaamatta immuunijärjestelmältä, kun taas toiset laukaisevat voimakkaan immuunivasteen, mikä mahdollistaa kehon itsensä taistella syöpää vastaan. Näiden erojen ymmärtäminen on olennaista olemassa olevien hoitojen parantamiseksi.
DNA:n korjauksen rooli
Tutkijat ovat havainneet, että DNA:n korjausmekanismit näyttelevät keskeistä roolia siinä, miten syöpäsolut reagoivat sädehoitoon. Normaalisti nämä mekanismit suojaavat terveitä soluja, mutta massiivisten vaurioiden, kuten sädehoidon aiheuttamien, yhteydessä ne voivat vaikuttaa solukuoleman tyyppiin.Kun syöpäsolut korjaavat sädehoidon aiheuttamaa vaurioitunutta DNA:ta "homologisen rekombinaation" avulla, ne kuolevat solunjakautumisen aikana. Tämäntyyppinen kuolema jää immuunijärjestelmältä huomaamatta, mikä rajoittaa hoidon tehokkuutta. Ilman hälytysmerkkiä immuunijärjestelmä ei voi tunnistaa ja hyökätä jäljelle jääviin syöpäsoluihin.
Sen sijaan, kun muut DNA:n korjausmekanismit astuvat kuvaan, ne tuottavat infektioon viittaavia sivutuotteita. Nämä sivutuotteet aktivoivat immuunijärjestelmän, joka tunnistaa syöpäsolut uhkana. Tämä hälytys mahdollistaa immuunijärjestelmän tuhota ei vain vaurioituneet syöpäsolut, vaan myös poistaa mahdolliset jäljelle jääneet syöpäsolut, mikä vähentää uusiutumisriskiä.