Meidän kuudes aistimme vaihtelee yksilöittäin 🌀

Telma Sagnard, Brice Picot ja Nicolas Forestier

Näkö- tai kuuloaistin laatu vaihtelee henkilöittäin. Myös proprioseptiikka, tämä "kuudes aisti", joka on välttämätön tasapainon ylläpitämiseksi, vaihtelee. Mutta kun proprioseptiikka on heikentynyt, riittävätkö keskushermoston kompensointistrategiat putoamis- ja vammariskiin rajoittamiseksi?


Miten on mahdollista juosta, hypätä, kävellä, liukua metsässä, asfaltilla, rannalla tai lumessa... pysyen samalla pystyssä ja ilman vammoja? Vuorovaikutuksessa jatkuvasti muuttuvan ympäristön kanssa luotamme moniin tietoihin eri aistireseptoreilta.

Keskushermosto integroi nämä tiedot luodakseen kehon ja sen ympäristön representaatioita. Näiden tietojen laatu ja niiden käsittely ovat ratkaisevia hyvän kehonkuvan ja siten tarkan tasapainon hallinnan kannalta.

Huono signaali tai signaalinkäsittely voi johtaa alitehoiseen motoriseen kontrolliin ja lisätä alaraajavammojen riskiä.

Keskushermosto, aistien kapellimestari

Aistimukset voivat olla visuaalisia, vestibulaarisia tai proprioseptiivisiä. Vaikka keskushermosto on erittäin tehokas, sen käsittelykyvyt ovat rajalliset. Vain tehtävään liittyvät olennaiset tiedot valitaan ja käsitellään niiden saatavuuden ja luotettavuuden perusteella. Kahdella jalalla seisominen ja tasapainon ylläpitäminen vaatii siis erityisen aististrategian.

Jotta saadaan kehon representaatio pystyssä ollessa, keskushermosto käyttää kutakin aistijärjestelmää eri suhteissa: noin 30 % tiedoista tulee näöstä, 20 % vestibulaarisesta järjestelmästä ja loput 50 % proprioseptiikasta.

Proprioseptiikka on pääasiallinen tiedonlähde, kun seisomme suorassa kahdella jalalla. Tiedot tulevat mekaanisista aistireseptoreista, jotka ovat jakautuneet koko kehoon (pääasiassa lihakset, jänteet ja nivelet). Ne mahdollistavat keskushermostolle kolmiulotteisen kehon representaatioiden rakentamisen. Juuri tämän aistin ansiosta voimme "tuntea" raajojemme sijainnin, liikkeet ja voiman, vaikka näkö ei olisi käytettävissä. Proprioseptiikan oikea hyödyntäminen on siis välttämätöntä optimaalisen tasapainon ja motorisen kontrollin saavuttamiseksi.

Kompensoida aistin heikentymistä

On yleistä huomata, että joillakin ihmisillä on tietyn aistin heikentymistä. Näkö voi esimerkiksi heikentyä likinäköisyyden vuoksi. Tällöin on kaksi ratkaisua, joilla voi jatkaa liikkumista ilman vamman riskiä.

Ensimmäinen on korjata aistin laatua, eli käyttää korjaavia laseja. Toinen on vähentää heikentyneen aistin käyttöä samalla kun lisätään toisen lähteen käyttöä, joko suosimalla toista samaan aistiin liittyvää vastaanotinta (esimerkiksi lisäämällä oikean silmän käyttöä, jos vasen on toimintahäiriöinen) tai turvautumalla toiseen aistisisäänmenoon, kuten proprioseptiikkaan.

Vaikka yksilöiden väliset erot ovat laajalti tunnustettuja visuaalisen (kaikilla ei ole laseja) tai kuuloaistin (kaikilla ei ole kuulokojeita) osalta, proprioseptiikkaa pidetään yleensä homogeenisena väestössä. Kuitenkin tämän aistin laatu, kuten sen käyttö, voi myös olla heikentynyt.

Äskettäin tehdyt tutkimukset korostavat, että proprioseptiivisten signaalien laadun ja niiden käytön erillinen tutkiminen tasapainon hallinnassa on tärkeää, sillä nämä kaksi ominaisuutta näyttävät olevan toisistaan riippumattomia.

Proprioseptiivinen joustavuus tai taidokkuus sopeutua rajoituksiin

Aikaisemmin oli yleisesti hyväksyttyä, että terveet ihmiset ovat kaikki yhtä hyviä hyödyntämään proprioseptiivisiä tietoja. Mutta äskettäin tehdyt tutkimukset nuorilla, terveillä urheilijoilla osoittavat, että näin ei ole.

Kun seisomme vakaalla alustalla, keskushermoston käyttämät olennaiset tiedot ovat peräisin nilkoista. Tässä olosuhteessa keho keinuu kuin käänteinen heiluri tämän nivelen ympärillä. Nämä tiedot näyttelevät siten keskeistä roolia tasapainon poikkeamien tunnistamisessa.

Epävakaalla alustalla nilkoista tulevat tiedot menettävät luotettavuuttaan, koska niitä on vaikea tulkita. Aivot turvautuvat silloin tietoihin, jotka vaikuttavat luotettavammilta ja jotka ovat erityisesti peräisin alaselän alueelta.

Tämä kyky muokata tietoja on olennaista ympäristöön sopeutumiseksi. Kuitenkin näyttää siltä, että lähes yksi kolmesta ihmisestä ei omaa tätä sopeutumiskykyä. Tämän seurauksena liikkeiden hallinta on alitehoista ja voi aiheuttaa tasapainon heikentymistä.

Jos terve henkilö luottaa jatkuvasti nilkoistaan tuleviin tietoihin riippumatta ympäristöstä, hänellä on 3,5 kertaa suurempi riski kehittää kroonista alaselkäkipua. Hänellä voi myös olla vaikeuksia hallita liikkeitään hyvin suunnanmuutoksissa, koska tämä vaatii tietoja useista kehon osista. Nämä vaikeudet ilmenevät alaraajojen neuromuskulaarisen aktivoinnin puutteina, mikä lisää vammariskiä.

Proprioseptiivinen joustavuus, yksilöllinen ominaisuus, on siis välttämätöntä optimaalisen tasapainon ylläpitämiseksi. Kuitenkin, jos tiedot ovat heikentyneet, joustavuus voi myös heikentyä.

Kun proprioseptiikka on heikentynyt

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että vamman jälkeen proprioseptiivisten tietojen laatu vahingoittuneelta alueelta voi heikentyä. Kudosmikrovammat voivat todellakin heikentää tai jopa täysin vaimentaa proprioseptiiviset aistireseptorit.

Vammautuneet henkilöt ovat siten vähemmän kykeneviä arvioimaan raajojensa sijaintia, hallitsemaan liikkeitään ja tuntemaan voiman, jota he käyttävät. Tämä puute on ongelmallinen, koska se lisää riskiä saada uusi vamma.

Kuitenkin proprioseptiivisten aistireseptorien heikentymistä ei voida korjata yhtä helposti kuin näköä silmälasien avulla. Kaiken haasteena on mahdollistaa keskushermostolle valita ja käyttää muuta luotettavaa aistilähdettä, joko hyvin lähellä vahingoittunutta aluetta, jotta säilytetään hyvä tarkkuus sijainnin, liikkeen ja voiman aistimisessa, tai kauempana vahingoittuneesta alueesta kompensoimaan liian suurta tiedon menetystä.

Esimerkiksi henkilöillä, joilla on alaraajojen tuntohäiriöitä (esimerkiksi perifeerisen neuropatian aiheuttaman hermovaurion vuoksi), keskushermosto näyttää käyttävän enemmän tietoja rungosta ja lantion alueelta tasapainon ylläpitämiseksi. Toisaalta kroonista epäspesifistä alaselkäkipua kokevilla henkilöillä on taipumus ylikäyttää alaraajojen proprioseptiivisiä tietoja.

Nämä niin sanotut kompensoivat strategiat mahdollistavat oikean tasapainon ylläpitämisen, mutta rajoittavat proprioseptiivista joustavuutta. Ne johtavat tosiasiallisesti terveiden kehon osien proprioseptiivisten tietojen ylikäyttöön ja rajoittavat pääsyä heikentyneisiin tietoihin. Vaikka nämä sopeutukset voivat olla positiivisia (laadukkaiden tietojen käyttö), ne voivat osoittautua riittämättömiksi suurten häiriöiden edessä (mahdollisuus strategian vaihtamiseen). Näin ollen yksilöt altistuvat suuremmalle putoamis- tai vammariskiin.

Voiko proprioseptiikkaa kouluttaa?

Tasapainon ylläpitäminen vaatii sekä laadukkaita aistitietoja että niiden tehokasta käyttöä. Vamman riskin ehkäisyssä tai terapeuttisessa hoidossa on tärkeää tunnistaa puutteelliset tekijät, jotta niitä voidaan sitten työstää erityisesti.

Tässä kontekstissa proprioseptiivisten tietojen laadun arviointi sekä niiden käyttö tasapainon hallinnassa on olennaista. Hyvä uutinen on, että on olemassa tehokkaita protokollia, joilla voidaan parantaa paikallista sijainnin, voiman ja liikkeen aistimista. Esimerkiksi tarjoamalla tasapainoharjoituksia (yhdellä tai kahdella jalalla), liikkeen/sijainnin/voiman toistoharjoituksia tai käyttämällä värähtelyprotokollia (kokovartalovärähtelyä tai paikallisia värähtelyjä jänteellä).

Mitä tulee proprioseptiivisten tietojen käytön parantamiseen, tutkimuksia on käynnissä urheilutieteiden laboratorioissa, jotta voidaan tunnistaa ja validoida koulutusprotokollia, jotka kykenevät parantamaan sitä.