Tämä löytö, joka perustuu Dorsetin hautojen DNA-analyysiin, mullistaa ymmärryksemme aikakauden sosiaalisista rakenteista. Naiset perivät maita ja siirsivät sukuaan eteenpäin, kun taas miehet liittyivät heidän yhteisöihinsä. Tämä matrilokaalinen järjestelmä viittaa merkittävään naisten valtaan, kauan ennen roomalaisten saapumista.
Boadicée, joka puhuu bretonilaisille, John Opie.
Uudenlainen matrilokaalinen yhteiskunta Euroopassa
Tutkimus, joka julkaistiin lehdessä Nature, perustuu 57 yksilön geneettiseen analyysiin, jotka on haudattu Dorsetiin ja jotka kuuluivat kelttiläiseen Durotriges-heimoon. Tulokset osoittavat, että kaksi kolmasosaa yksilöistä oli peräisin yhdestä äidillisestä suvusta, kun taas 80 % sukulaisista miehistä oli todennäköisesti muualta tulleita aviomiehiä.Tämä matrilokaalinen järjestelmä, jossa miehet liittyivät vaimojensa yhteisöihin avioliiton jälkeen, on ensimmäinen laatuaan protohistoriallisessa Euroopassa. Maata ja omaisuutta siirrettiin todennäköisesti naisilta, mikä antoi heille merkittävän sosiaalisen ja poliittisen roolin.
Yhteensopivia arkeologisia ja geneettisiä todisteita
Arkeologiset kaivaukset vahvistavat näitä johtopäätöksiä. Rautakauden naispuoliset haudat ovat usein rikkain koristeltuja, mikä viittaa korkeaan asemaan. Lisäksi roomalaiset historialliset kertomukset kuvaavat voimakkaita kelttiläisiä naisia, kuten Boadicéea, sotakuningatarta, joka johti kapinoita valloittajaa vastaan.Mitochondriaalisen DNA:n analyysi, joka siirtyy vain naisilta, paljastaa alhaisen geneettisen monimuotoisuuden kelttiläisissä hautausmaissa. Tämä viittaa vahvaan äidillisten sukulinjojen hallintaan, mikä vahvistaa ajatusta naisista keskiössä olevasta yhteiskunnasta.
Yhteiskunnallinen malli, joka on tasa-arvoinen ennen roomalaisten saapumista
Tutkijat korostavat, että tämä sosiaalinen järjestely erosi voimakkaasti roomalaisesta patriarkaalisesta mallista. Kelttiläiset naiset saattoivat periä, hallita maata ja jopa johtaa armeijoita, kuten Boadicéan kertomukset osoittavat.Kuitenkin tutkimuksen tekijät tarkentavat, että tämä matrilokaalisuus ei tarkoita absoluuttista matriarkaattia. Miehet saattoivat myös olla auktoriteettiasemissa, mutta naisilla oli merkittävä sosiaalinen ja taloudellinen valta, mikä teki tästä yhteiskunnasta tasa-arvoisemman kuin roomalaisten yhteiskunta.
Geneettinen uudelleenkirjoitus historiaan
Tämä geneettinen tutkimus tarjoaa uuden näkökulman rautakauden yhteiskuntiin, joita usein kuvataan roomalaisten valloittajien näkökulmasta. Geenit kertovat erilaista tarinaa, jossa naisilla oli keskeinen rooli omaisuuden ja ryhmäidentiteettien siirtämisessä.Nämä löydökset muistuttavat, että historiaa ei kirjoiteta vain voittajien toimesta, vaan myös DNA:ssamme olevien jälkien kautta. Ne avaavat uusia näkökulmia naisten rooliin muinaisissa yhteiskunnissa, jota on pitkään aliarvioitu.
Lisätietoja: Mikä on matrilokaalinen yhteiskunta?
Matrilokaalinen yhteiskunta on sosiaalinen järjestelmä, jossa parit asettuvat avioliiton jälkeen naisen alkuperäiseen yhteisöön. Toisin kuin patrilokaalisissa yhteiskunnissa, joissa nainen liittyy aviomiehensä perheeseen, tämä malli asettaa naiset perhestruktuurin ja yhteisön keskiöön.Tässäntyyppisessä yhteiskunnassa naiset perivät usein maata ja omaisuutta, siirtäen sukuaan sukupolvien yli. Miehet puolestaan jättävät perheensä liittyäkseen vaimonsa perheeseen. Tämä järjestelmä edistää vahvaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta naislinjojen ympärillä.
Äskettäiset arkeologiset ja geneettiset löydöt Britanniassa osoittavat, että tämä malli oli yleinen rautakaudella. Naiset olivat avainasemassa omaisuuden ja ryhmäidentiteettien siirtämisessä, mikä erosi muualla Euroopassa hallitsevista patriarkaalisista yhteiskunnista.
Vaikka matrilokaalisuus ei välttämättä tarkoita matriarkaattia, se viittaa sukupuolten väliseen vallan tasapainoon. Naisilla oli merkittävä sosiaalinen ja taloudellinen vaikutus, vaikka he ajoittain jakoivat poliittista valtaa miesten kanssa.