Nämä lihakset mahdollistivat aiemmin korviemme liikuttamisen. Mihin ne nyt palvelevat? 👂

Miljoonia vuosia sitten esi-isämme pystyivät liikuttamaan korviaan paremmin äänten havaitsemiseksi, kuten koirat tai kissat. Mutta evoluution myötä tämä kyky on vähitellen hävinnyt, jättäen jälkeensä lihaksia, jotka ovat nykyisin lähes hyödyttömiä... tai melkein. Tutkijat ovat kuitenkin äskettäin löytäneet, että nämä lihakset eivät ole täysin passiivisia: kun henkilö keskittyy ääneen, ne aktivoituvat huomaamattomasti, kuin unohdettu jäänne kaukaisesta menneisyydestä.

Korvalihakset: unehtunut evolutiivinen perintö

Korvalihaksilla oli aikaisemmin keskeinen rooli: ne mahdollistivat esi-isämme kääntää korviaan ympäröivien äänten tehokkaammaksi havaitsemiseksi, olipa kyseessä lähestyvä saalistaja tai ravinnon lähde. Tämä kyky on edelleen hyvin näkyvissä monilla nisäkkäillä, kuten kissoilla, jotka suuntaavat korvansa pienimmänkin epäilyttävän äänen suuntaan.

Mutta modernilla ihmisellä näkö ja sanallinen viestintä ovat vähitellen ottaneet vallan tästä kuulo-ominaisuudesta. Tuloksena on, että korvalihakset ovat menettäneet alkuperäisen toimintonsa ja muuttuneet jäännösrakenteiksi. Kuitenkin, vaikka ne eivät enää salli korvien tehokasta liikuttamista, ne aktivoituvat edelleen tietyissä tilanteissa...

Piilotettu aktiivisuus tieteessä

Saksassa Saarin yliopiston tutkijaryhmä, yhteistyössä amerikkalaisten tiedemiesten kanssa, on äskettäin havainnut, että nämä lihakset eivät ole täysin inerttejä. Asettamalla elektrodeja vapaaehtoisten korville, he havaitsivat korvalihasten aktivoituvan, kun yksilö yrittää keskittyä tiettyyn ääneen, erityisesti äänekkäässä ympäristössä.

Koe koostui siitä, että kaksikymmentä osallistujaa kuunteli äänikirjaa, samalla kun taustalle lisättiin joskus häiritsevä ääni, kuten toinen podcast, joka lähetettiin samanaikaisesti. Tuloksena: mitä vaativampi kuuntelutehtävä oli, sitä enemmän ylemmät ja takana olevat korvalihakset supistuivat, kuin yrittäen vaistomaisesti suuntaa korviaan äänen lähteeseen, vaikka tämä liike on nykyisin huomaamaton.

Miksi nämä lihakset aktivoituvat edelleen?

Tämä löytö herättää mielenkiintoisen kysymyksen: miksi nämä lihakset jatkavat reagoimista, vaikka emme enää voi suuntaa korviamme? Tutkijat esittävät hypoteesin: se voisi olla refleksi, joka liittyy huomio-ponnistukseen. Toisin sanoen, kun kuuntelu vaikeutuu, aivomme mobilisoivat tiedostamatta näitä jäännöslihaksia, vähän kuin vanha evolutiivinen tapa, josta emme ole koskaan täysin luopuneet.

Tutkimus osoittaa, että tämä reaktio on erityisen voimakas, kun ääni tulee takaa tai epätavallisesta suunnasta. Toinen mielenkiintoinen seikka: jos osallistuja lopettaa kuuntelun ponnistelun, lihasten aktivointi häviää välittömästi, mikä vahvistaa, että kyse ei ole pelkästään refleksistä, vaan todellisesta reaktiosta keskittymisen tasoon.

Uusia sovelluksia kohti?

Vaikka nämä pienet lihassupistukset eivät paranna suoraan kuuloamme, niillä voisi olla mielenkiintoisia sovelluksia. Esimerkiksi ne voisivat toimia objektiivisena indikaattorina henkilön kuuloaistille. Ajan myötä tämä löytö voisi jopa avata uusia lähestymistapoja kuulohäiriöiden tai huomion tutkimuksessa.

Lopulta korvalihastemme olemassaolo muistuttaa meitä evolutiivisesta menneisyydestämme: vaikka ne eivät enää salli meidän liikuttaa korviamme kuin valppaana oleva kissa, ne todistavat ihmisen kehon kekseliäisyydestä, joka säilyttää jälkiä historiastaan, vaikka ne eivät enää vaikuttaisi olevan välittömästi hyödyllisiä.