Kieli on tyypillinen piirre ihmiselle, mutta sen alkuperä ei ole täysin hallinnassa. Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa, joka ilmestyi Nature Communications -lehdessä, tutkitaan NOVA1-nimisen geenin roolia. Tämä geeni, joka on läsnä monilla lajeilla, sisältää ainutlaatuisen variantin ihmisellä, joka on ilmestynyt noin 250 000–500 000 vuotta sitten. Tämä muutos, vaikka se onkin pieni, saattaa olla keskeinen puheen kehittymisessä.
NOVA1: monimuotoisten vaikutusten geeni
NOVA1 on elintärkeä geeni aivojen kehitykselle. Sen tehtävänä on osallistua neuronien muodostumiseen ja toimintaan. Se koodaa proteiinia, joka säätelee vaihtoehtoista silmukointia, mekanismia, joka mahdollistaa saman geenin tuottaa useita proteiineja. Tämä prosessi on välttämätön solujen toimintojen monimuotoisuudelle, erityisesti hermostossa.Ihmisellä vain yksi aminohappomuutoksen ero erottavat NOVA1-version muista lajeista, mukaan lukien neandertalilaisista ja denisovien ihmisistä. Tämä muutos, vaikka se onkin pieni, saattaa olla merkittävä vaikutus lajin evoluutioon.
Tutkiakseen tämän ihmisen variantin vaikutusta tutkijat käyttivät CRISPR-teknologiaa korvatakseen hiirten NOVA1-version ihmisen versiolla. Näin geneettisesti muunnellut hiiret osoittivat merkittäviä muutoksia ääntelyssään. Hiirivauvat päästivät korkeampia ja monimuotoisempia ääniä kutsuessaan emoaan, kun taas aikuiset urokset tuottivat monimutkaisempia ääniä parittelun aikana. Nämä muutokset viittaavat siihen, että NOVA1:n ihmisen variantti vaikuttaa kommunikaatioon liittyviin hermopiireihin.
Kielen evoluution palapelin pala
NOVA1:n mahdollisen roolin löytäminen puheen syntyyn on merkittävä edistysaskel, mutta on tärkeää muistaa, että inhimillinen kieli on kyky, joka on tulosta pitkästä evoluutiosta. Vaikka NOVA1 tuo uutta valoa toiminnassa oleviin geneettisiin mekanismeihin, se on vain yksi pala paljon suuremmasta palapelistä. Puheen synty on todennäköisesti seurausta geneettisten, neurologisten, anatomisten ja ympäristöllisten tekijöiden yhdistelmästä, jotka ovat vaikuttaneet toisiinsa ajan myötä.Muiden palapelin osien joukossa FOXP2-geenillä, jota usein kutsutaan "kielen geeniksi", on keskeinen asema. Yli kaksikymmentä vuotta sitten tunnistettu FOXP2 on elintärkeä puheeseen ja kieleen liittyvien aivoalueiden kehitykselle. Muutokset tässä geenissä voivat aiheuttaa vakavia puhehäiriöitä. Kuitenkin toisin kuin NOVA1, FOXP2 ei ole spesifinen ihmiselle: se on läsnä myös muilla lajeilla, mukaan lukien neandertalilaisilla. Tämä viittaa siihen, että FOXP2:lla on yleisempi rooli kommunikaatiossa ja että sen ihmisen versio on otettu käyttöön palvelemaan artikuloidun kielen erityistarpeita.
Geenien lisäksi myös äänihuulten anatomian evoluutio on ollut ratkaisevaa. Esimerkiksi kurkunpään laskeminen on luonut suuremman resonanssitilan, mikä mahdollistaa laajemman äänen tuottamisen. Kielen muoto ja liikkuvuus sekä hermoston kehitys ovat myös vaikuttaneet kykyymme artikuloida ääniä ja järjestää niitä sanoiksi ja sitten lauseiksi. Lopuksi, älkäämme unohtako sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön vaikutusta: kieli on ennen kaikkea viestintätyökalu, joka siirtyy ja rikastuu vuorovaikutuksemme kautta muiden kanssa.
Näin ollen, vaikka NOVA1:n löytäminen on lupaava edistysaskel, se ei saa peittää inhimillisen kielen erityisyyttä. Monia kysymyksiä jää avoimeksi ja ne vaativat uusia tutkimuksia. Geenien, anatomian, aivojen kehityksen ja sosiaalisten vuorovaikutusten tutkimus, yhdistettynä monitieteisiin lähestymistapoihin, kuten paleontologiaan ja arkeologiaan, mahdollistaa meille vähitellen puheen syntyhistorian rekonstruoinnin, tätä ainutlaatuista kykyä, joka määrittelee meidät ihmisinä.