ESO:n Very Large Telescope -teleskoopin avulla tutkijat pystyivät havaitsemaan rautaa ja titaania kuljettavia tuulia WASP-121b:n ilmakehässä, joka on äärimmäisen kuuma kaasujättiläinen. Nämä havainnot osoittavat, että ilmasto on radikaalisti erilainen kuin mikään, mitä tunnemme omassa aurinkokunnassamme, ja siellä on ennennäkemättömiä myrskyjä.
WASP-121b, joka tunnetaan myös nimellä Tylos, sijaitsee noin 900 valovuoden päässä Maasta. Tällä planeetalla on erityispiirre: se pyörii synkronisesti tähteään ympäri, mikä tarkoittaa, että sen yksi puoli on jatkuvasti altistunut tähden kuumuudelle, kun taas toinen puoli pysyy pimeänä. Sen stratosfäärin yläosassa oletetaan olevan noin 2500 °C lämpötila.
Tutkijat ovat havainneet, että Tyloksen ilmakehä on rakennettu kolmesta erillisestä kerroksesta, joista jokaisella on omat tuulensa. Tämä monimutkainen kerrostuminen on tullut ilmi ESPRESSO-instrumentin avulla, joka on mahdollistanut ilmakehän eri kerrosten nopeuksien ja kemiallisten koostumusten mittaamisen.
Yksi yllättävimmistä löydöistä on natriumvirran esiintyminen, joka kiihtyy kulkiessaan planeetan kuumalla puolella. Tämä ilmiö, jota ei ole aiemmin havaittu, viittaa ainutlaatuisiin ilmastomekanismeihin, jotka haastavat nykyiset planetaarisen meteorologian mallit.
Natriumin lisäksi tutkijat ovat myös havainneet titaania Tyloksen ilmakehässä, ainetta, jota on aiemmin pidetty puuttuvana. Tämä löytö korostaa maapohjaisten havaintojen merkitystä eksoplaneettojen tutkimuksessa, täydentäen avaruusteleskooppien keräämiä tietoja.
Nämä edistysaskeleet ennakoivat, mitä tulevat teleskoopit, kuten ESO:n Extremely Large Telescope, joka on parhaillaan rakenteilla, voivat paljastaa. Nämä instrumentit mahdollistavat pienempien ja mahdollisesti asuttavien planeettojen ilmakehien tutkimisen ennennäkemättömällä tarkkuudella, laajentaen näin ymmärrystämme universumista.
Mitkä ovat eksoplaneetat?
Eksoplaneetta on planeetta, joka sijaitsee aurinkokuntamme ulkopuolella, kiertäen muuta tähteä kuin Aurinkoa. Ensimmäinen eksoplaneetta löydettiin vuonna 1992, ja siitä lähtien tuhansia muita on tunnistettu.Nämä planeetat vaihtelevat kooltaan, koostumukseltaan ja etäisyydeltään isäntätähdestään. Jotkut ovat kaasujättiläisiä, jotka muistuttavat Jupiteria, kun taas toiset ovat kivisiä ja voisivat mahdollisesti tukea elämää.
Eksoplaneettojen tutkiminen on ratkaisevan tärkeää universumin planeettajärjestelmien monimuotoisuuden ymmärtämiseksi ja avaruuden elinkelpoisten ympäristöjen etsimiseksi.
Kuinka astronomit tutkivat eksoplaneettojen ilmakehiä?
Astronomit käyttävät tekniikoita, kuten spektroskopiaa, analysoidakseen tähtien valoa, joka kulkee eksoplaneetan ilmakehän läpi. Tämä valo sisältää tietoa planeetan kemiallisesta koostumuksesta ja ilmakehän olosuhteista.Havaitsemalla muutoksia tässä valossa, kun planeetta kulkee tähden edestä, tutkijat voivat päätellä erilaisten kaasujen ja alkuaineiden läsnäolon sekä ilmakehän tuulien liikkeitä.
Nämä menetelmät mahdollistavat eksoplaneettojen ilmakehien kolmiulotteisen kartoittamisen, paljastaen ennennäkemättömiä yksityiskohtia niiden ilmastosta ja meteorologiasta.