Tutkimus, joka on julkaistu Linnean Seuran Zoological Journal -lehdessä, rekonstruoi Pajan muodostuman ekosysteemin Kolumbiassa ja osoittaa, että se oli täynnä yli kymmenen metrin pituisia merireptilejä, jotka kuuluivat seitsemänteen trofiseen tasoon.
Trofiset tasot vastaavat niitä paikkoja, joita organismit vievät ravintoketjussa energian ja ravinteiden lähteen mukaan. Ne määrittelevät olennaisesti saalistajien ja saaliiden väliset suhteet ekosysteemissä. Nykyään merellisiä trofisia tasoja on kuusi, ja korkein taso sisältää lajeja kuten valkohai ja orka.
Giant merireptilien olemassaolon löytäminen, jotka kuuluvat seitsemänteen trofiseen tasoon, valaisee Pajan muodostuman ekosysteemin vertaansa vailla olevaa monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta ja avaa uuden näkymän saalistajien ja saaliiden väliseen asevarustelukilpailuun.
Tutkimuksessaan McGillin yliopiston tutkimusryhmä rekonstruoi muinaisen ekosysteemin kaikista fossiilisista eläimistä, jotka löydettiin samasta geologisesta muodostumasta Keski-Kolumbiassa. Ryhmä rakensi tämän verkoston ottaen huomioon eläinten koon, ravitsemukselliset sopeutumat ja nykyisten eläinten esihistorialliset esi-isät. Ryhmä vertasi sitä myös yhteen nykyisistä yksityiskohtaisimmista meriekosysteemiverkostoista, joka perustuu olemassa oleviin Karibian ekosysteemeihin ja toimi vertailukohtana.
Mesotsooisinen aikakausi, johon liitukausi kuuluu, oli meriveden tason nousun ja lämpimämpien ilmastojen aikaa, olosuhteet, jotka edistivät merellisen biodiversiteetin räjähdystä. Pajan muodostuman ekosysteemi oli täynnä plesiosauruksia, ikthyosauruksia ja niveljalkaisia, mikä johti yhteen historian monimutkaisimmista merellisistä ravintoketjuista.
"Meidän tutkimuksemme on ensimmäinen, joka tarkastelee näitä mahdollisia ekologisia vuorovaikutuksia", selittää pääkirjoittaja Dirley Cortés, tohtoriopiskelija biologian osastolla. "Ymmärtämällä tämän monimutkaisen verkoston pystymme paremmin määrittämään ekosysteemien kehityksen ajan myötä ja valaisemaan nykyisen biodiversiteetin rakenteita."
"Meillä on parempi käsitys siitä, miten meriekosysteemit ovat muodostuneet - intensiivisen trofisen kilpailun hinnalla - ja muokanneet monimuotoisuutta, jota tänään havaitsemme", lisää tutkimuksen toinen kirjoittaja ja biologian professor Hans Larsson.
Tutkimusryhmälle tutkimus on vasta alussa, sillä ravintoketju on rekonstruoitu vain hyvin harvoille fossiiliekosysteemeille. Saattaa olla mahdollista tehdä muita vertailuja eri aikakausien ja paikkojen kanssa, ja siten lisätä ymmärrystämme muinaisesta merielämästä ja sen vaikutuksista nykyisiin valtameriin.
Artikkeli "Top of the food chains: an ecological network of the marine Paja Formation biota from the Early Cretaceous of Colombia reveals the highest trophic levels ever estimated", jonka ovat kirjoittaneet Dirley Cortés ja Hans Larsson, on julkaistu Linnean Seuran Zoological Journal -lehdessä.
Tämä tutkimus on saanut rahoitusta McGill-STRI:n neotropiikka-ympäristövaihtoehdosta ja Kanadan luonnontieteiden ja insinööritieteiden tutkimusneuvostosta.