Uusi tutkimus osoittaa, että teen infuusio poistaa luonnollisesti lyijyä ja muita myrkyllisiä raskasmetalleja vedestä.
Luotto: Vinayak P. David Group/Northwestern University
Northwesternin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että teelehdet voivat adsorboida raskasmetalleja, kuten lyijyä ja kadmiumia. Tämä luonnollinen prosessi mahdollistaa vaarallisten saasteiden suodattamisen vedestä. Metalliyhdisteet kiinnittyvät teelehtien pinnalle, missä ne jäävät loukkuun, kunnes käytetty teepussi heitetään pois.
Tutkimus, joka julkaistiin ACS Food Science & Technology -lehdessä, ei kuitenkaan suosittele teelehtien käyttämistä veden suodattimena. Se kuitenkin tuo esiin teen kyvyn vähentää raskasmetalleille altistumista ympäri maailmaa. Tutkijat mittasivat tätä adsorptiokykyä, mikä korostaa teen kulutuksen tuntematonta etua.
Teelehdet, joilla on suuri aktiivinen pinta-ala, ovat erityisen tehokkaita raskasmetallien adsorboimisessa. Tämä ominaisuus, joka myös mahdollistaa teen aromien vapautumisen nopeasti veteen, tekee siitä luonnollisen adsorbentin. Se, että tee on maailman eniten kulutettu juoma, lisää tämän löydön merkitystä.
Tutkimusryhmä tutki, miten erilaiset teetyypit, teepussit ja haudutusmenetelmät vaikuttavat raskasmetallien adsorptioon. He testasivat erilaisia lajikkeita, kuten mustaa, vihreää, oolongia, valkoista teetä sekä yrttiteetä, kuten kamomillaa ja rooibosta. Tulokset osoittavat, että selluloosateepussit ovat tehokkaimpia, toisin kuin puuvilla- tai nailonteepussit. Haudutusaika on ratkaiseva tekijä metalliyhdisteiden adsorptiossa. Mitä pidempään tee hautuu, sitä enemmän se adsorboi saasteita.
Tutkijat arvioivat, että teen valmistus voi poistaa noin 15 % lyijystä juomavedestä, jopa korkeissa pitoisuuksissa. Tämä adsorptiokyky riippuu useista tekijöistä, kuten haudutusaika ja veden/teen suhde. Nämä tulokset avaavat uusia näkymiä kansanterveystutkimukselle, erityisesti alueilla, joilla raskasmetalleille altistuminen on ongelma.
Kuinka tee adsorboi raskasmetalleja?
Adsorptio on prosessi, jossa metalliyhdisteet kiinnittyvät materiaalin pinnalle. Teen tapauksessa lehdet tarjoavat suuren aktiivisen pinta-alan, mikä mahdollistaa lyijy-, kadmium- ja muiden raskasmetallien kiinnittymisen niihin. Tämä ilmiö on verrattavissa siihen, miten magneetti vetää puoleensa metallipartikkeleita.Teelehtien rakenne, erityisesti niiden muuntamisen jälkeen mustaksi teeksi, lisää tätä aktiivista pinta-alaa. Lehden ryppyiset ja avoimet huokoset tarjoavat enemmän kiinnittymiskohtia metalliyhdisteille. Näin ollen, mitä suurempi pinta-ala, sitä suurempi adsorptiokyky.
Tätä ominaisuutta vahvistaa lehtien jauhaminen, joka paljastaa vielä enemmän pinta-alaa. Kuitenkin tärkein tekijä on haudutusaika. Mitä pidempään teelehdet ovat kosketuksessa veden kanssa, sitä enemmän ne voivat adsorboida raskasmetalleja.
Mitkä ovat selluloosateepussien edut?
Selluloosateepussit, jotka on valmistettu puukuidusta, ovat erityisen tehokkaita raskasmetallien adsorboimisessa. Toisin kuin puuvilla- tai nailonteepussit, selluloosateepussit tarjoavat suuremman aktiivisen pinta-alan.Tämä lisääntynyt pinta-ala mahdollistaa metalliyhdisteiden kiinnittymisen helpommin. Lisäksi selluloosateepussit ovat biohajoavia eivätkä vapauta mikromuoveja ympäristöön, toisin kuin nailonteepussit.
Selluloosateepusseista vapautuvat hiukkaset ovat vain kuituja, joita ihmiskeho voi nauttia. Tämä tekee selluloosateepusseista turvallisemman vaihtoehdon teen valmistukseen, samalla kun ne edistävät veden puhdistamista.