Ihmisen kokoisen riisinjyvän kaltaisena tämä galaksi on käsittämätön 🌀

Astronomit ovat äskettäin löytäneet poikkeuksellisen pienen ja heikon kääpiögalaksin, joka sijaitsee noin 3 miljoonan valovuoden päässä meistä. Tämä löytö, nimeltään Andromeda XXXV, saattaa mullistaa käsityksemme kosmisesta evoluutiosta.

Eric Bell, yksi tiimin jäsenistä ja Michiganin yliopiston professori, toteaa, että kyseessä on täysin toimiva galaksi, mutta sen koko on vain noin miljoonasosa Linnunradan koosta. Se on kuin täysin toimiva ihminen, joka on riisinjyvän kokoinen.


Andromeda XXXV, Andromedan galaksin satelliitti, hämmästyttää tutkijoita. Toisin kuin nykyiset mallit ennustavat, tämä kääpiögalaksi on selviytynyt varhaisen universumin äärimmäisistä olosuhteista, joissa tämän kokoisten galaksien oletettiin tuhoutuvan. Sen löytäminen viittaa siihen, että ymmärryksemme galaksien muodostumisesta ja evoluutiosta on edelleen puutteellinen.

Kääpiögalaksit, vaikka yleisiä, ovat edelleen arvoituksellisia. Niiden pieni koko ja heikko kirkkaus tekevät niistä vaikeasti havaittavia, erityisesti suurilla etäisyyksillä. Tähän asti suurin osa tiedoista näistä galakseista on saatu Linnunradan satelliiteista. Andromeda XXXV:n löytö avaa uuden ikkunan kääpiögalaksien tutkimiseen muiden suurten galaksien ympärillä.

Tiimi, jota johtaa Marcos Arias Michiganin yliopistosta, on käyttänyt valtavia astronomisia tietoja ja Hubble-avaruusteleskooppia Andromeda XXXV:n tunnistamiseen. Tämä galaksi, vaikka kuinka pieni, on täysin toimiva, mikä kyseenalaistaa teoriat pienten galaksien selviytymisestä varhaisessa universumissa.

Yksi Andromeda XXXV:n kiehtovista piirteistä on sen pitkä tähtien muodostumisaika, joka eroaa Linnunradan kääpiögalaksien vastaavasta ajasta. Kun nämä galaksit lopettivat tähtien muodostamisen noin 10 miljardia vuotta sitten, Andromeda XXXV jatkoi tätä prosessia vielä noin 6 miljardia vuotta sitten. Tämä viittaa siihen, että tähtien muodostumisen lopettamisen mekanismit vaihtelevat kääpiögalaksien välillä.


Andromeda XXXV:n selviytyminen varhaisessa universumissa, huolimatta vihamielisistä olosuhteista, esittää arvoituksen. Tutkijat uskoivat, että pienet galaksit 'paistettaisiin' nuoren universumin intensiivisestä lämmöstä, menettäen niiden tähtien muodostamiseen tarvittavan kaasun. Kuitenkin Andromeda XXXV ei ainoastaan selviytynyt, vaan se myös jatkoi tähtien muodostamista miljardien vuosien ajan.

Tämä löytö herättää monia kysymyksiä galaksien muodostumis- ja evoluutioprosesseista. Tulevat avaruusmissiot voisivat auttaa ratkaisemaan tämän mysteerin, mutta ne voisivat myös avata uusia kysymyksiä, aivan kuten Andromeda XXXV:n löytö teki. Astronomit ovat vielä oppimassa paljon ympäröivästä universumista.

Mitkä ovat kääpiögalaksit?

Kääpiögalaksit ovat pieniä galakseja, jotka koostuvat muutamasta miljardista tähdestä, kun taas suurissa galakseissa, kuten Linnunradassa, on satoja miljardeja tähtiä. Ne näyttelevät keskeistä roolia ymmärryksessämme universumista, koska niitä pidetään suurempien galaksien rakennuspalikoina.

Nämä galaksit kiertävät usein massiivisempien galaksien ympärillä, toimien satelliitteina. Niiden tutkiminen auttaa astronomit ymmärtämään paremmin galaksien muodostumis- ja evoluutioprosesseja sekä aineen jakautumista universumissa.

Huolimatta niiden tärkeydestä, kääpiögalaksit ovat vaikeita havaita heikon kirkkauden vuoksi. Teknologiset edistysaskeleet, kuten avaruusteleskoopit, ovat mahdollistaneet yhä useampien näiden galaksien löytämisen, rikastuttaen tietämystämme universumista.

Kuinka galaksit muodostuvat?

Galaksien muodostuminen alkaa pian Big Bangin jälkeen, kun aine alkaa kerääntyä painovoiman vaikutuksesta. Nämä aineen kasat muodostavat kaasua ja pölyä sisältäviä pilviä, jotka romahtavat synnyttääkseen ensimmäiset tähdet ja galaksit.

Kääpiögalaksit, kuten Andromeda XXXV, ovat ensimmäisiä rakenteita, jotka muodostuvat universumissa. Ne näyttelevät avainroolia suurempien galaksien kokoamisessa, jotka muodostuvat sulautumisen ja näiden pienten galaksien akreetion kautta.

Kääpiögalaksien tutkiminen auttaa tutkijoita ymmärtämään paremmin varhaisen universumin olosuhteita ja mekanismeja, jotka johtivat nykyisin havaittavien kosmisten rakenteiden muodostumiseen. Jokainen löytö, kuten Andromeda XXXV, tuo uusia palasia kosmisen evoluution palapeliin.