Tieteelliset ja teknologiset uutiset

Radioaktiiviset saharalaiset pölyt Euroopassa, Ranskan ydinasekokeiden perintö?

Aavikkopöly on maailmanlaajuinen aerosolien ensisijainen lähde. Nämä hienot maapohjaiset hiukkaset, joita tuuli kuljettaa, voivat siirtyä vaihtelevia etäisyyksiä.

Sahara ja Sahel tuottavat vuosittain suurimman osan maailmanlaajuisesti vapautuvista mineraalipölyistä, joista osa kulkeutuu Eurooppaan, pääasiassa satunnaisten jaksojen muodossa, yleensä kevään alussa.


Nämä saharalaiset pölyjaksot tummuttavat taivasta ja vaikuttavat ilmanlaatuun, mikä voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Maaliskuussa 2022 tapahtui poikkeuksellinen tapahtuma, jossa pölylaskeuma oli merkittävä ja se peitti suuren osan Länsi-Euroopasta.

Yhdistys havaitsi cæsium-137:ää, keinotekoista radioaktiivista ainetta, joka on peräisin ilmakehän ydinasekokeista ja ydinonnettomuuksista, pölylaskeumissa, joita kerättiin Ranskassa tämän maaliskuun 2022 tapahtuman aikana.

Tämän aineen alkuperä on liitetty Ranskassa 1960-luvun alussa Regganen alueella suoritetuihin ydinasekokeisiin. Kuitenkin CNRS:n Maapallo & Universum -laboratorioiden, Oviedon yliopiston ja Sveitsin Liittovaltion Siviilisuojelutoimiston Spiezin laboratorion toteuttaman tutkimuksen tulokset, jotka perustuvat 110 otoksen analyysiin osallistuvan tieteen lähestymistavan avulla, osoittavat, että näin ei ole.

Näiden tulosten saavuttamiseksi on tehty erilaisia täydentäviä analyysejä: ilmanmassojen taaksepäin suuntautuvien reittien analyysi, alkuainegeokemia, hiukkaskoko, savien mineralogia sekä radionuklidien aktiivisuus ja niiden isotooppinen signatuuri. Näitä analyysejä on tehty kaikista tai osasta 110 kerätyistä näytteistä, jotka on saatu Etelä-Espanjasta Itävaltaan sosiaalisen median kautta kerättyjen laskeumien yhteydessä tapahtuman aikana ja sen jälkeen.


Tulokset osoittavat, että vaikka pölyt tulevat osittain alueelta, joka osuu Etelä-Algeriaan, missä Ranska suoritti ilmakehän ydinasekokeita 1960 ja 1961, ne eivät kuitenkaan näytä odotettua radioaktiivista merkkiä Ranskan ydinasekokeista. Sen sijaan pölyllä on globaalien laskeumien signatuuri, jota hallitsevat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton ydinasekokeet 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa, ja jotka vaikuttavat edelleen maailman maaperään.

Lisäksi kaikista kerätyistä pölynäytteistä havaittujen radioaktiivisten cesiumtasojen (mediaani 14 Bq/kg) tasot ovat huomattavasti alhaisemmat kuin Euroopan unionissa sallittu suurin sallittu määrä elintarvikkeissa (yleensä 1000 Bq/kg). Lisäksi näiden pölyjen hengittäminen altistaa väestön vähäiselle radioaktiiviselle annokselle.

Vaikka tämän tyyppisten tapahtumien toistuvuus Euroopassa on nykyisin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta heikentynyt, nämä tulokset ovat rauhoittavia terveyden näkökulmasta. Lisäksi tämä tutkimus korostaa osallistuvan tieteen ainutlaatuista mahdollisuutta. Itse asiassa näin suuri määrä maantieteellisesti hajautettuja näytteitä ei olisi voitu kerätä pelkästään tutkimusryhmien toimesta.

Viite:
Yangjunjie Xu-Yang et al., Radioactive contamination transported to Western Europe with Saharan dust.
Sci. Adv.11, eadr9192(2025).