
Noin 2,8 % ihmisistä kärsii bulimiaan liittyvästä ahmimishäiriöstä elämänsä aikana, muistuttaa tutkimuksen pääkirjoittaja Marilou Côté, joka on koulutustieteiden tiedekunnan professori ja NUTRISS - Ravinto, terveys ja yhteiskunta -keskuksen tutkija, ravitsemuksen ja toiminnallisten elintarvikkeiden instituutissa sekä Lavalin yliopiston paino-, kuva- ja ravitsemusasiantuntijakeskuksessa.
Bulimiaan liittyvä ahmimishäiriö, jota kutsutaan myös ahmimiskohtauksiksi, ilmenee intensiivisinä ruokailukohtauksina, joita seuraa tunne ruokailun hallinnan menettämisestä. Yleensä nämä kohtaukset kestävät alle kaksi tuntia, mutta niitä voi esiintyä useita kertoja viikossa. Nämä bulimiset kohtaukset aiheuttavat häpeää ja syyllisyyttä. Toisin kuin bulimiassa, bulimiaan liittyvä ahmimishäiriö ei liity kompensoiviin käyttäytymisiin, kuten laksatiivien käyttöön, oksentamiseen tai liialliseen liikuntaan.
Bulimiaan liittyvä ahmimishäiriö on usein yhteydessä fyysisiin ongelmiin, kuten ylipainoon (32 % tapauksista), lihavuuteen (42 % tapauksista) ja tyypin 2 diabetekseen sekä ahdistus- ja masennusongelmiin. "Häiriöstä kärsivät kokevat suurta kärsimystä", korostaa Marilou Côté, joka on havainnut tämän tilan haitalliset vaikutukset kliinisessä työssään ruokahäiriöiden erikoispsykologina.
Arvioidakseen bulimiaan liittyvää ahmimishäiriötä koskevia tietoja ja ennakkoluuloja quebeciläisten keskuudessa, professori Côté ja kolme kollegaa suorittivat verkkokyselyn, johon osallistui 894 aikuista. Aluksi näiden henkilöiden tuli tutustua lyhyeen tekstiin, joka kuvasi nuoren naisen tilannetta, jossa ilmenivät bulimiaan liittyvän ahmimishäiriön keskeiset ilmenemismuodot. Heidän tuli sen jälkeen valita 11 vaihtoehdosta se, mikä heidän mielestään oli tämän nuoren naisen pääongelma. Tulokset? Vain yksi kolmesta henkilöstä päätteli oikein, että kyseessä oli bulimiaan liittyvä ahmimishäiriö.
Toisessa vaiheessa kaikki osallistujat saivat tietoa tästä ruokahäiriöstä. Tämän jälkeen he vastasivat kysymyksiin, joiden avulla voitiin tunnistaa heidän ennakkoluulojaan tätä tilaa kohtaan. "Kaksi päätekijää, jotka selittävät bulimiaan liittyvän ahmimishäiriön leimaamista, ovat inho ylipainoisia kohtaan ja ajatus siitä, että paino on vain tahdonvoiman kysymys, joten se on yksilön hallinnassa", tiivistää professori Côté. Monet uskovat, että bulimiaan liittyvästä ahmimishäiriöstä kärsivät ihmiset puuttuvat tahdonvoimasta ja itsehillinnästä, että he ovat vastuussa tilastaan ja että heidän pitäisi yksinkertaisesti syödä vähemmän.
Professori Côtén mukaan tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että on kiireellistä toteuttaa koulutus- ja tiedotuskampanjoita bulimiaan liittyvästä ahmimishäiriöstä. "Se on ruokahäiriö, joka on vielä vähän tunnettu verrattuna anoreksiaan tai bulimiaan. Nämä kampanjat kannustaisivat häiriöstä kärsiviä hakemaan apua - tälle ruokahäiriölle on olemassa tehokkaita hoitoja - ja ne auttaisivat purkamaan väestössä vallitsevia väärinkäsityksiä painosta ja ruokahäiriöistä."
Muut Journal of Eating Disorders -lehdessä julkaistun tutkimuksen allekirjoittajat ovat Marie-Pier Roy, Christopher Rodrigue ja Catherine Bégin.