Mars-meteoriitti / @NHMW_Ludovic Ferrière
Toisin kuin muut planeettojen analysoimiseen käytetyt kaasut, radonia tuotetaan suoraan kivissä radiumin hajoamisen kautta. Sen tutkiminen mahdollistaa siis tiettyjen fysikaalisten ilmiöiden, erityisesti veden kanssa liittyvien ilmiöiden, havaitsemisen. Kuitenkin näiden planeettojen rajoitettujen näytemäärien vuoksi näiden päästöjen tarkan arvioiminen on haastavaa.
Tutkijaryhmä analysoi viisitoista Marsin ja Kuun meteoriittia laboratoriossa ja pystyi näin laskemaan niiden radonpäästöt. Tulokset osoittavat, että nämä meteoriitit vapauttavat vähemmän radonia kuin useimmat maapallon kivet, mutta määrältään verrattavissa primitiivisiin basalttiin (syvälle juurtuneisiin vulkaanisiin kiviin). Kun lämpötilan ja maapallon säilyttämisen vaikutukset on korjattu, radonpäästö on alhainen, noin 5–8 %.
Näiden mittausten ansiosta tutkijat pystyivät arvioimaan Marsin radonpäästöt (78–280 atomia m²:ä kohti sekunnissa) ja Kuun radonpäästöt (160–210 atomia m²:ä kohti sekunnissa), jotka ovat huomattavasti alhaisemmat kuin maapallon (10 000 atomia m²:ä kohti sekunnissa). Nämä erot viittaavat siihen, että radonvirta riippuu pääasiassa useista tekijöistä: lämpötila, veden määrä, kemiallinen koostumus, sisäinen rakenne ja planeetan tektoninen aktiivisuus.
Tämä tutkimus tarjoaa viitepohjan radioaktiivisuuden mittauksille, joita suoritetaan Ranskan ja Kiinan DORN/Chang'E 6 -missiolla kesäkuussa 2024, ja tuleville avaruustutkimuksille.
Viite:
Girault, F., Ferrière, L., Sadaka, C., Chacartegui Rojo, Í.L., Losno, R., Moynier, F., Perrier, F., Meslin, P.-Y. (2025).
Radon on Mars and the Moon derived from Martian and lunar meteorites.
Scientific Reports, 15, 3517, https://doi.org/10.1038/s41598-025-86842-x.