Tämä alue, jota hallitsee supermassiivinen musta aukko Sagittarius A* (Sgr A*), on äärimmäisten ilmiöiden näyttämö. Pölypilvien peittämä se paljastaa salaisuutensa vain infrapuna- ja radiotaajuusobservaatioiden kautta. Uudet mallinnukset, jotka on julkaistu Astronomy & Astrophysics -lehdessä, ehdottavat "tähdenmurskaus" -skenaariota, jota ruokkii miljoonat mustat aukot.
Väkivaltainen galaktinen ekosysteemi
Sgr A*:n läheisyys luo ainutlaatuiset olosuhteet, joissa kaasu ja pöly saavuttavat poikkeuksellisia tiheyksiä. Tämä keskittyminen mahdollistaa massiivisten O- ja B-tyyppisten tähtien nopean muodostumisen, todellisten jättiläisten, joilla on traaginen kohtalo. Niiden lyhyt olemassaolo, joka on alle 5 miljoonaa vuotta massiivisimmille, ruokkii helvetillistä luomisen ja tuhon sykliä.
Malli paljastaa, että jokainen tähtisukupolvi jättää jälkeensä joukon tähdenmustia aukkoja. Nämä gravitaatiovauriot, jotka ovat kerääntyneet miljardien vuosien aikana, lopulta hallitsevat paikallista dynamiikkaa. Niiden massiivinen läsnäolo nopeuttaisi väkivaltaisia vuorovaikutuksia, repien eloonjääneitä tähtiä ja vapauttaen ainetta uusille tähtimuodostussykleille.
Tämä kosminen "murskauskone" saavuttaisi pelottavan tehokkuuden galaktisen ytimen lähellä. Laskelmat osoittavat, että todennäköisyys törmätä tähtiin ja mustiin aukkoihin olisi siellä 1000 kertaa suurempi kuin muualla Linnunradassa. Tällainen ympäristö selittäisi, miksi vain B-tyypin tähdet, jotka ovat vähemmän massiivisia ja kestävämpiä, pystyvät selviytymään pitkään tässä vihamielisessä alueessa.
Epäsuorat todisteet ja seuraukset
Massiiviset O-tyypin tähdet, jotka ovat 20–100 kertaa suurempia kuin Aurinkomme, ovat paljon haavoittuvampia mustille aukoille kuin pienemmät serkkunsa. Se on kuin kävelisi todennäköisemmin suuren vesiläikän yli kuin pienen pisaran - niiden vaikuttava koko altistaa ne enemmän tuhoaville voimille.
Kun nämä jättiläistähdet lähestyvät liian lähelle mustaa aukkoa, ne kokevat niin sanotun "spagettifikaation": ne venyvät kuin kuminauha intensiivisen gravitaation vaikutuksesta, kunnes ne repeytyvät kokonaan. B-tyypin tähdet, jotka ovat tiiviimpiä (vain 2–16 kertaa Auringon kokoisia), kestävät paremmin näitä äärimmäisiä voimia.
Tämä teoria ratkaisee kaksi arvoitusta: O-tähtien puuttumisen galaktisen ytimen läheltä ja "hypernopeiden" tähtien olemassaolon. Kun B-tähti selviytyy läheisestä kohtaamisesta kahden mustan aukon kanssa, se voi olla heitettynä hämmästyttäviin nopeuksiin, kuin kivi, joka on heitetty kosmisella kivimurskaimella, tarpeeksi nopeasti paetakseen Linnunradasta.