Tutkijat ovat havainneet, että mikroplastit edistävät E. colin antibioottiresistenssin kehittymistä jopa ilman lääkkeitä. Tämä tutkimus, joka on julkaistu Applied and Environmental Microbiology -lehdessä, osoittaa, että muovipartikkelit toimivat antimikrobisen vastustuskyvyn katalysaattoreina.
Tiimi testasi useita muovityyppejä, kuten styroksia ja polyeteeniä, arvioidakseen niiden vaikutusta E. coliin. Tulokset osoittavat nopeaa vastustuskyvyn lisääntymistä neljälle tärkeälle antibiootille vain muutamassa päivässä. Tämä vastustuskyky säilyy jopa mikroplastien poistamisen jälkeen.
Näiden löytöjen vaikutukset ovat laajat, korostaen kiireellistä tarvetta vähentää muovisaastetta. Mikroplastien aiheuttama vastustuskyky voi tehdä välttämättömistä antibioottihoidoista tehottomia.
Kuinka mikroplastit vaikuttavat antibioottiresistenssiin?
Mikroplastit toimivat bakteerien tukena, luoden suotuisat olosuhteet vastustuskykygeenien vaihdolle. Tätä ilmiötä, jota kutsutaan geenien horisontaaliseksi siirroksi, helpottaa bakteerien läheisyys muovipinnoilla.
Biofilmin muodostuminen mikroplastien pinnalle suojaa bakteereita ympäristön stressiltä, mukaan lukien antibiooteilta. Nämä biofilmit toimivat fyysisenä ja kemiallisena esteenä, vähentäen hoitojen tehokkuutta.
Mikroplastit voivat myös imeä orgaanisia saasteita, luoden olosuhteita, jotka edistävät resistenttien bakteerien valintaa. Tämä vuorovaikutus muovien ja saasteiden välillä lisää antimikrobisen vastustuskyvyn riskiä.
Miksi vastustuskyky säilyy mikroplastien poistamisen jälkeen?
Bakteerien hankkima vastustuskyky voi olla koodattu niiden DNA:han, mikä tekee siitä pysyvän ominaisuuden niiden genomiin. Tämä geneettinen muutos mahdollistaa bakteerien säilyttää vastustuskykynsä jopa alkuperäisen valintapaineen puuttuessa.
Bakteerit voivat myös siirtää näitä vastustuskykygeenejä muille bakteereille, mukaan lukien niille, jotka eivät ole altistuneet mikroplastille. Tämä geneettisen jakamisen mekanismi nopeuttaa vastustuskyvyn leviämistä bakteeripopulaatioissa.
Lopuksi, ympäristön stressaavat olosuhteet, kuten mikroplastien läsnäolo, voivat aktivoida bakteerien DNA:n korjaus- ja mutaatiomekanismeja. Nämä mutaatiot voivat sisältää vastustuskykyominaisuuksia, jotka säilyvät pitkällä aikavälillä.