Cambridgen yliopiston tutkijat ovat käyttäneet täydellisiä genomisekvenssejä jäljittääkseen menneisyyttämme. Heidän analyysinsä osoittaa, että kaksi muinaista ihmiryhmää, jotka eristyivät noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten, sekoittuivat jälleen 300 000 vuotta sitten. Tämä sekoittuminen on vaikuttanut 80 %:iin ja 20 %:iin nykyisestä geneettisestä perimästämme.
Hallitsevan teorian, jonka mukaan olemme peräisin yhdestä evolutiivisesta linjasta, sijasta tämä Nature Genetics -lehdessä julkaistu tutkimus ehdottaa monimutkaisempaa tarinaa. Tieteilijät ovat kehittäneet algoritmin, cobraan, mallintaakseen näitä tapahtumia. Tämä työkalu on mahdollistanut nykyisin kadonneiden populaatioiden geneettisten jälkien tunnistamisen.
Tiimi on myös havainnut, että yksi esi-isäpopulaatioista koki voimakkaan vähenemisen koossaan ennen kuin se alkoi hitaasti elpyä. Tämä ryhmä on vastuussa suurimmasta osasta DNA:ta ja näyttää myös olevan neandertalilaisten ja denisovien esi-isä. Toinen ryhmä, vaikka se onkin vähemmistössä, on saattanut näytellä keskeistä roolia aivomme kehityksessä.
Toisesta ryhmästä peräisin olevat geenit sijaitsevat usein kaukana genomin toiminnallisista alueista. Tämä voisi viitata luonnonvalintaan, joka on ajan myötä eliminoinut haitallisia mutaatioita.
Cobran soveltaminen muihin lajeihin, kuten lepakoihin ja delfiineihin, on paljastanut samankaltaisia esi-isäpopulaatiorakenteita. Nämä tulokset kyseenalaistavat ajatuksen suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta evoluutiosta monille lajeille. Geneettiset vaihdot näyttävät olleen tärkeä tekijä monimuotoisuuden lisäämisessä.
Homo erectus- ja Homo heidelbergensis -fossiilit saattavat vastata näitä esi-isäpopulaatioita. Kuitenkin tarkempien vastaavuuksien määrittämiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Tieteilijät aikovat tarkentaa malliaan ymmärtääkseen paremmin geneettisiä vaihtoja populaatioiden välillä.
Tämä tutkimus korostaa evoluutiomme rikkautta ja monimutkaisuutta. Se osoittaa myös genetiikan voiman muinaisten tapahtumien jäljittämisessä, tarjoten näin uuden näkökulman alkuperäämme.
Mitä on puhdistava valinta?
Puhdistava valinta on evolutiivinen prosessi, joka poistaa haitalliset geneettiset mutaatiot sukupolvien myötä. Se toimii suodattimena, suosien geneettisiä variantteja, jotka eivät vaikuta proteiinien toimintaan tai organismien selviytymiseen.
Tämä mekanismi on erityisen tärkeä elämän kannalta olennaisilla genomin alueilla. Haitalliset mutaatiot näillä alueilla poistuvat nopeasti, mikä ylläpitää kriittisten biologisten toimintojen vakautta.
Tässä tutkimuksessa puhdistava valinta voisi selittää, miksi joidenkin vähemmistöryhmän esi-isägeenit sijaitsevat kaukana toiminnallisista alueista. Nämä geenit, jotka ovat vähemmän yhteensopivia valtaväestön geneettisen taustan kanssa, ovat saattaneet kärsiä voimakkaammasta valintapaineesta.
Tämän prosessin ymmärtäminen valaisee evoluution ja sopeutumisen mekanismeja. Se osoittaa, kuinka luonto optimoi genomit varmistaakseen lajien selviytymisen ja lisääntymisen.