Äskettäin julkaistu tutkimus Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä on tutkinut kielten ja niiden suosimien käsitteiden välisiä yhteyksiä. Laskennallisia menetelmiä käyttäen tutkijat analysoivat 1574 kaksikielistä sanakirjaa, jotka kattavat 616 eri kieltä. Tämä lähestymistapa mahdollisti kunkin kulttuurin ainutlaatuisten kielellisten mallien tunnistamisen.
Löydösten joukossa mongoli erottuu rikkaalla sanastollaan hevosen ympärillä, kun taas japani loistaa makua koskevissa termeissä. Nämä tulokset vahvistavat aikaisempia havaintoja, mutta tieteellisellä tarkkuudella, jota ei ole aiemmin nähty. Menetelmä mahdollisti myös kiistanalaisten hypoteesien testaamisen, kuten sen, että inuiittikielissä on runsaasti sanoja lumelle.
Vastoin yleisiä käsityksiä inuiittikielillä on todellakin poikkeuksellisen rikas sanasto lumen kuvaamiseen. Esimerkiksi itäkanadalaisessa inuktitutissa on erityisiä termejä ilmiöille, kuten kovaääninen kävely kovalla lumella. Tämä löytö korostaa ympäristön merkitystä kielellisessä kehityksessä.
Tutkimus paljastaa kuitenkin myös yllätyksiä. Esimerkiksi Etelä-Afrikan kielet omaavat rikkaan sanaston sateesta, huolimatta kohtuullisista sademääristä. Tämä viittaa siihen, että ilmiön kulttuurinen merkitys voi vaikuttaa sen kielelliseen ilmaisemiseen yhtä paljon kuin sen esiintymistiheys.
Tutkijat ovat myös tunnistaneet kieliä, joilla on kehittynyt hajusanasto, kuten marshallilainen, joka sisältää erityisiä termejä hajuista, kuten veren tai kalan haju. Nämä löydöt avaavat uusia näkökulmia kielen ja aistihavainnon väliseen suhteeseen.
Huolimatta edistymisestään tutkimus tunnustaa rajansa. Jotkut tulokset voivat olla vinoutuneita käytettyjen sanakirjojen rakenteen vuoksi, ja on tärkeää välttää kulttuurisia stereotypioita.