Keele-yliopiston tutkijat ovat analysoineet supernovien vaikutusta Maan ilmakehÀÀn. NÀmÀ tÀhdenrÀjÀhdykset ovat voineet vahingoittaa otsonikerrosta, altistaen elÀmÀn haitalliselle auringonsÀteilylle. Ordovisiakauden ja myöhÀisdevonikauden sukupuutot, jotka tapahtuivat noin 445 ja 372 miljoonaa vuotta sitten, ovat tÀssÀ yhteydessÀ.
Tutkimus, joka on julkaistu Royal Astronomical Societyn Monthly Notices -lehdessÀ, osoittaa korrelaation lÀhellÀ olevien supernovien mÀÀrÀn ja nÀiden sukupuuttojen vÀlillÀ. Supernovat levittÀvÀt elÀmÀlle vÀlttÀmÀttömiÀ raskaita alkuaineita, mutta niiden lÀheisyys voi olla tuhoisaa. TÀmÀ luomisen ja tuhon dualismi on tutkimuksen ytimessÀ.
Tutkijat ovat kartoittaneet massiivisia tÀhtiÀ Auringon lÀheisyydessÀ arvioidakseen supernovien esiintyvyyttÀ. HeidÀn menetelmÀnsÀ on mahdollistanut tÀmÀn esiintyvyyden vertailun ulkoisiin syihin liittyvien joukkosukupuuttojen kanssa. Tulokset tukevat hypoteesia yhteydestÀ supernoviin.
Vain kaksi lÀhellÀ olevaa tÀhteÀ, Antares ja Betelgeuse, saattavat rÀjÀhtÀÀ supernovaksi lÀhitulevaisuudessa. Kuitenkin niiden yli 500 valovuoden etÀisyys vÀhentÀÀ riskejÀ Maapallolle. Simulaatiot vahvistavat, ettÀ niiden rÀjÀhdys ei vaikuttaisi merkittÀvÀsti planeettaamme.
TÀmÀ tutkimus avaa uusia nÀkökulmia kosmisiin uhkiin Maapallon elÀmÀlle. Se korostaa tÀhtifysiikan ilmiöiden ymmÀrtÀmisen tÀrkeyttÀ niiden vaikutusten ennakoimiseksi ympÀristöllemme. Vaikka supernovat ovat kaukana, ne ovat edelleen tÀrkeÀ tutkimusaihe tieteilijöille.
KerÀtty data on myös hyödyllistÀ gravitaatioaaltojen havaitsemislaitteiden kehittÀmisessÀ. NÀmÀ instrumentit mahdollistavat Universumin rakenteen ja kosmisten ilmiöiden alkuperÀn tutkimisen. Supernovien tutkimus edistÀÀ siten useita astrofysiikan aloja.
Miksi ordovisi- ja devonikauden sukupuutot ovat erityisiÀ?
NÀmÀ joukkosukupuutot vaikuttivat pÀÀasiassa merielÀmÀÀn, joka oli tuolloin hallitseva Maapallolla. Ordovisiakaudella 60 % merielÀimistÀ hÀvisi, kun taas myöhÀisdevonikausi tuhosi 70 % kaikista lajeista.
Toisin kuin muut sukupuutot, kuten Kretase-Tertiary sukupuutto, joka johtui asteroidin iskusta, nÀillÀ tapahtumilla ei ole selkeÀÀ maapallon sisÀistÀ syytÀ. Supernovat tarjoavat uskottavan selityksen nÀille Àkillisille hÀviÀmisille.
NÀmÀ ajanjaksot vastaavat myös suuria muutoksia meribiodiversiteetissÀ. Supernovat ovat saattaneet nopeuttaa nÀitÀ siirtymiÀ hÀvittÀmÀllÀ tiettyjÀ lajeja ja edistÀmÀllÀ muiden syntyÀ.
Kuinka supernova voi vaikuttaa Maahan?
LÀhellÀ oleva supernova voi vahingoittaa Maan otsonikerrosta, altistaen elÀmÀn korkeille ultraviolettisÀteilytasoille. TÀmÀ sÀteily voi aiheuttaa geneettisiÀ mutaatioita ja hÀiritÀ ekosysteemejÀ.
Supernovien rÀjÀhdykset vapauttavat myös energisiÀ hiukkasia, jotka voivat ionisoida ilmakehÀn. TÀmÀ ionisaatio voi johtaa happamoitumiseen ja muuttaa Maapallon ilmastoa.
Supernovat levittÀvÀt myös raskaita alkuaineita avaruuteen, jotka ovat vÀlttÀmÀttömiÀ uusien tÀhtien ja planeettojen muodostumiselle. Kuitenkin liian lÀhellÀ oleva rÀjÀhdys voisi kyllÀstÀÀ Maan ympÀristön nÀillÀ alkuaineilla, mikÀ johtaisi vielÀ huonosti ymmÀrrettyihin seurauksiin.