James Webb -avaruusteleskoopin havainnot ovat paljastaneet hiilidioksidin, metaanin ja vesihöyryn läsnäolon TOI-270 d:n ilmakehässä. Nämä löydökset, jotka on julkaistu The Astrophysical Journalissa, kyseenalaistavat Hycean-planeettojen hypoteesin ja ehdottavat sen sijaan supermaan mallia, jossa on laava-allas pinnalla.
Tohtori Christopher Glein johtama tiimi on käyttänyt geokemiallisia työkaluja TOI-270 d:n ilmakehän mallintamiseen. Heidän mallinsa selittää ammoniakin yllättävän puuttumisen, mikä viittaa siihen, että se imeytyy laava-allas tai muuttuu korkeiden lämpötilojen vaikutuksesta kaasumaiseksi typiksi.
Tämä tutkimus merkitsee käännekohtaa sub-Neptunus-tyyppisten eksoplaneettojen ymmärtämisessä. Tutkijat ovat soveltaneet aurinkokunnalle kehitettyjä menetelmiä kaukaiseen maailmaan, avaten tietä uusille löydöksille planeettojen muodostumisesta ja kehityksestä.
TOI-270 d:n tiedot tarjoavat ainutlaatuisen näkökulman planeettojen ilmakehien monimuotoisuuteen. Odotusten vastaisesti tämä planeetta ei tarjoa elämän edellytyksiä sellaisina kuin me sen tunnemme, mutta se rikastuttaa tietämystämme avaruuden geokemiallisista prosesseista.
Tulevat tutkimukset keskittyvät muiden eksoplaneettojen analysoimiseen ymmärtääkseen planeetta ympäristöjen monimuotoisuutta. TOI-270 d on vain yksi esimerkki monista yllätyksistä, joita universumi meille vielä tarjoaa.
Mitkä ovat supermaat?
Supermaa on eksoplaneetta, jonka massa on Maapallon ja Neptunuksen massan välillä. Nämä planeetat voivat olla kivisiä, kuten Maa, tai niillä voi olla paksu ilmakehä, kuten TOI-270 d:llä.
Supermaat ovat erityisen kiinnostavia astronomien kannalta, koska ne saattavat tarjota elämälle suotuisat olosuhteet. Kuitenkin, kuten TOI-270 d osoittaa, jotkut niistä ovat liian kuumia ollakseen asuttavia.
Näiden planeettojen tutkiminen auttaa ymmärtämään paremmin planeettajärjestelmien monimuotoisuutta. TOI-270 d, tiheän ilmakehänsä ja äärimmäisten lämpötilojensa kanssa, on esimerkki erilaisista konfiguraatioista, joita supermaat voivat ottaa.