Pohjois- ja Etelänavat saattavat siirtyä jopa 27 metriä vuoteen 2100 mennessä, tutkimuksen mukaan, joka on julkaistu Geophysical Research Letters -lehdessä. Tämä ilmiö johtuu meriveden massan uudelleenjakautumisesta, joka on seurausta jäätiköiden sulamisesta, mikä vaikuttaa maapallon pyörimisakseliin.
Kuva Wikimedia
Simulaatiot osoittavat, että Pohjoisnapa saattaa siirtyä länteen yli 27 metriä pahimmassa kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa. Jopa optimistisemmassa skenaariossa siirtymä voisi olla 12 metriä. Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköiden sulaminen on tunnistettu pääasialliseksi tekijäksi.
Tutkimus korostaa, että ihmisen vaikutus napojen siirtymiseen ylittää nyt jääkauden jälkeisten isostaattisten säätöjen vaikutuksen. Nämä säätötoimet johtuvat maapallon kuoren palautumisesta viimeisen jääkauden jäätiköiden sulamisen jälkeen.
Tällainen pyörimisakselin siirtyminen voisi vaikeuttaa satelliittien ja avaruusalusten navigointia. Tieteilijät käyttävät tätä akselia viitepisteenä alusten paikantamiseksi avaruudessa, ja sen siirtyminen voisi tehdä tästä tehtävästä haastavampaa.
Tutkijat aikovat tutkia paleoklimatologisia tietoja vertaillakseen menneitä napojen siirtymiä nykyisiin havaittuihin siirtymiin. Tämä auttaisi arvioimaan paremmin ihmisen vaikutusta tähän luonnolliseen ilmiöön.
Tämä tutkimus tuo esiin ilmastonmuutoksen vähemmän tunnetun näkökulman: sen vaikutuksen maapallon pyörimiseen ja mahdolliset seuraukset avaruusteknologioille. Tulokset herättävät pohdintaa siitä, kuinka suuri jälki meillä on planeetalla.
Kuinka jäätiköiden sulaminen vaikuttaa maapallon pyörimisakseliin?
Jäätiköiden sulaminen jakaa veden napa-alueilta meriin, muuttaen näin maapallon massan jakautumista. Tämä uudelleenjakautuminen vaikuttaa pyörimisakseliin, koska Maa säätää pyörimistään säilyttääkseen dynaamisen tasapainonsa.
Massan jakautumisen muutokset, kuten jäätiköiden sulamisen aiheuttamat, voivat aiheuttaa maantieteellisten napojen siirtymistä. Tämä ilmiö on verrattavissa siihen, miten gyroskooppi reagoi painon muutoksiin.
Tutkimus osoittaa, että ihmisen vaikutus tähän prosessiin on nyt merkittävämpi kuin luonnolliset jääkauden jälkeiset prosessit. Tämä korostaa ihmisten toiminnan merkitystä suurissa geofysikaalisissa muutoksissa.
Mitä seurauksia on avaruusnavigoinnille?
Avaruusnavigointijärjestelmät perustuvat kiinteisiin viitepisteisiin, kuten maapallon pyörimisakseliin, määrittääkseen avaruusalusten sijainnit. Tällaisen akselin siirtyminen voisi siis vaikeuttaa näiden järjestelmien tarkkuutta.
Maan ympäri kiertävät satelliitit käyttävät näitä viitepisteitä ylläpitääkseen kulkureittiään ja viestiäkseen sijaintinsa. Muutos pyörimisakselissa vaatisi jatkuvia säätöjä navigointilaskelmiin.
Tämä tilanne voisi lisätä virheiden riskiä avaruusmissioissa ja vaatia uusien teknologioiden kehittämistä näiden muutosten kompensoimiseksi. Avaruusjärjestöjen on ehkä tarkasteltava navigointiprotokolliaan tulevaisuudessa.