Syvällinen analyysi 205 näytteestä, jotka edustavat 84 ruusulajia, on mahdollistanut niiden evoluution historian jäljittämisen. Tieteilijät ovat käyttäneet geneettisiä markkereita näiden kasvien esi-isäpiirteiden rekonstruoimiseksi, paljastaen yllättäviä asioita niiden alkuperästä ja monimuotoisuudesta.
Tulokset osoittavat, että nykyaikaisten ruusujen yhteinen esi-isä oli yksinkertaisilla terälehdillä varustettu kukka, jonka väri oli keltainen. Tämä löytö kyseenalaistaa joitakin vakiintuneita käsityksiä näiden kasvien alkuperäisestä ulkonäöstä, joita nykyään viljellään monissa eri väreissä.
Ruusujen kesyttäminen, joka alkoi 1700-luvulla, on mahdollistanut yli 35 000 lajikkeen kehittämisen. Nämä variaatiot ovat tulosta risteytyksistä villien lajien ja vanhojen lajikkeiden välillä, jotka vastaavat kunkin aikakauden esteettisiä mieltymyksiä ja maataloudellisia tarpeita.
Ilmastonmuutoksen haasteiden myötä tutkijat ovat nyt kiinnostuneita villilajeista niiden vastustuskykygeenien vuoksi. Nämä geneettiset resurssit voivat olla avainasemassa kehittäessä kestävämpiä ja vähemmän hoitoa vaativia ruusuja.
Nämä edistysaskeleet avaavat tietä uudelle aikakaudelle puutarhanhoidossa, jossa tiede ja perinteet kohtaavat ruusun uudelleen keksimiseksi. Tutkijat toivovat, että heidän työnsä inspiroi kestävämpiä ja ympäristöystävällisempiä viljelymenetelmiä.
Kuinka tutkijat rekonstruoivat ruusujen esi-isän?
Tieteilijät analysoivat 707 geeniä, jotka ovat säilyneet 205 ruusunäytteessä, käyttäen geneettisiä markkereita, kuten yksinkertaisia nukleotidipolyformismeja. Tämä lähestymistapa on mahdollistanut geneettisten variaatioiden jäljittämisen lajien välillä.
DNA-sekvenssien tutkiminen on paljastanut samankaltaisuuksia ja eroja lajien välillä, mikä on mahdollistanut esi-isäpiirteiden tunnistamisen. Tutkijat ovat näin ollen voineet päätellä yhteisen esi-isän ulkonäön ja ominaisuudet.
Tämä menetelmä, yhdistettynä populaatiogenetiikan analyyseihin, tarjoaa ainutlaatuisen näkymän kasvien evoluutioon. Se osoittaa, kuinka ruusut ovat monimuotoistaneet värejään ja muotojaan vuosituhansien saatossa.
Miksi villiruusut ovat tärkeitä puutarhanhoidon tulevaisuudelle?
Villiruusuilla on tauteja ja kuivuutta vastaan kestäviä geenejä, joita monilta nykyaikaisilta lajikkeilta puuttuu. Nämä piirteet ovat ratkaisevan tärkeitä kehittäessä kestävämpiä lajikkeita ilmastonmuutoksen haasteita vastaan.
Näiden geneettisten resurssien hyödyntäminen mahdollistaa vähemmän torjunta-aineista ja intensiivisestä kastelusta riippuvan puutarhanhoidon. Tämä on askel kohti kestävämpiä käytäntöjä.
Integroimalla nämä geenit jalostusohjelmiin tutkijat voivat luoda sekä kauniita että kestäviä ruusuja. Tämä lähestymistapa merkitsee käännekohtaa koristekasvien kesyttämisessä.