Kalamareita, jotka tunnetaan kyvystään naamioitua ja kehittyneestä käyttäytymisestään, näyttää kehittävän vielä tuntematonta elekieltä. Tutkijat ovat havainneet akvaariossa kalamareiden välisiä vuorovaikutuksia, tunnistaen neljä erilaista signaalia, joita ne tekevät lonkeroillaan, mikä viittaa monimutkaiseen viestintään, joka yhdistää asentoja ja vesivärähtelyjä. Tämän käyttäytymisen tieteelliseen testaamiseen he ovat kuvannut näitä eleitä ja sitten esittäneet niitä muille yksilöille, luoden näin kontrolloituja kokeellisia olosuhteita.
Rakenteelliset visuaaliset signaalit
Tiimi on havainnut kahta lajia, Sepia officinalis ja Sepia bandensis, toistamassa tiettyjä lonkeroliikkeitä. Neljä "merkkiä" on erotettu: "ylöspäin" (kaksi lonkeroa ulottuu ylöspäin), "sivulle" (eläin tuo kaikki lonkeronsa kehon yhdelle puolelle), "kääritty" (kalamari taittaa kaikki lonkeronsa pään alle) ja "kruununa" (näyttää henkilöltä, joka yhdistää sormensa), jokainen liitetty tarkkoihin aaltoiluihin.
Varmistaakseen, että kyseessä oli todellakin viestintää, tiedemiehet näyttivät näitä eleitä muille kalamareille videoina. Nämä reagoivat aktiivisesti toistamalla samanlaisia liikkeitä, mutta eivät vain yksinkertaisena jäljittelynä: ne muokkasivat joskus vastaustaan.
Sen jälkeen tutkijat esittivät käänteisiä videoita: kalamari reagoi vähemmän näihin käännettyihin kuviin, mikä vahvisti, että ne havaitsivat ja tulkitsivat eleiden normaalia suuntaa.
Odottamaton värähtelyulottuvuus
Alkuperäiset havainnot osoittivat, että kalamari jatkoivat näitä liikkeitä jopa visuaalisten esteiden takana. Tämä kiehtova ilmiö viittasi siis toisen viestintätavan olemassaoloon. Tutkijat ymmärsivät, että eläimen tekemät liikkeet tuottavat aaltoja vedessä, jotka ovat havaittavissa sen lajitovereiden toimesta ilman visuaalista kontaktia.
He tallensivat sitten näiden eleiden tuottamat värähtelyt hydrofonin avulla. Laboratoriossa he esittivät näitä tallenteita visuaalisesti eristyneille kalamareille.
Eläimet reagoivat erityisesti luonnollisiin värähtelyihin, eivätkä muokattuihin versioihin. Tämä vahvistaa, että ne havaitsevat ja tulkitsevat näitä mekaanisia signaaleja, mikä todennäköisesti täydentää visuaalista viestintää.
Tämä multimodaalisuus (visuaalinen ja värähtely) muistuttaa kehittyneitä viestintäjärjestelmiä, kuten valaiden. Kalamareilla voisi näin ollen olla mahdollisuus mukauttaa viestejään ympäristö- tai sosiaalisen kontekstin mukaan.
Tiedemiehet aikovat nyt hyödyntää koneoppimista näiden eleiden vaihdon tarkempaan purkamiseen. Tämä lähestymistapa on välttämätön analysoimaan liikkeiden tuhansia hienovaraisia vaihteluita ja niiden käyttöyhteyksiä, tehtävä, jota on mahdotonta suorittaa manuaalisesti tarkasti. Algoritmit voivat tunnistaa toistuvia kuvioita, luoda korrelaatioita signaalien ja tilanteiden välillä ja ehkä paljastaa todellisen "syntaksin" näille pääjalkaisille.