Tämä löytö perustuu tekniikkaan, jota kutsutaan gravitaatiomikrolinssiksi, joka mahdollistaa planeettojen havaitsemisen tarkkailemalla kaukaisten tähtien valon vääristymiä. Tutkijat ovat näin ollen tunnistaneet super-Maapalloja, jotka kiertävät etäisyyksillä, jotka ovat verrattavissa Jupiterin etäisyyksiin Auringosta, mikä on aiemmin pidetty harvinaisena.
Kansainvälinen tiimi, johon kuuluu tutkijoita useista maista, on analysoinut KMTNet-teleskoopeilla kerättyjä tietoja. Nämä instrumentit, jotka sijaitsevat Etelä-Afrikassa, Chilessä ja Australiassa, tarkkailevat jatkuvasti miljoonia tähtiä etsiessään näitä mikrolinssitapahtumia.
Tulokset viittaavat siihen, että kolmella tähdellä galaksissamme olisi ainakin yksi super-Maapallo, jolla on laaja kiertorata. Tämä odottamaton runsaus kyseenalaistaa nykyiset teoriat planeettojen muodostumisesta, jotka ennustivat tällaisten maailmojen olevan harvinaisia tällaisilla etäisyyksillä.
Gravitaatiomikrolinssit tarjoavat ainutlaatuisen edun: ne mahdollistavat planeettojen havaitsemisen riippumatta niiden kirkkaudesta. Tämä suhteellisen uusi menetelmä on jo mahdollistanut 237 eksoplaneetan löytämisen yli 5 500 tunnetusta eksoplaneetasta tähän mennessä.
Tutkijat ovat myös verranneet havaintojaan teoreettisiin simulaatioihin. Vaikka edistystä on tapahtunut, näiden super-Maapallojen tarkat muodostumismekanismit ovat edelleen keskustelun aiheena tutkijoiden keskuudessa.
Tämä tutkimus, joka on julkaistu Science-lehdessä, avaa uusia näkökulmia planeettajärjestelmien monimuotoisuuteen.
Mitkä ovat gravitaatiomikrolinssit?
Gravitaatiomikrolinssi on astrofysikaalinen ilmiö, jonka Albert Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ennusti. Se tapahtuu, kun massiivinen objekti, kuten tähti tai planeetta, kulkee etäisemmän tähden edestä meidän näkökulmastamme.
Tämä kulku vääristää avaruuden ja ajan ympärillä massiivista objektia, taivuttaen taustatähden valoa. Tämä vääristyminen aiheuttaa tilapäisen kirkkauden lisääntymisen tähdessä, joka voi kestää muutamasta tunnista useisiin kuukausiin.
Astronomit käyttävät näitä kirkkauden vaihteluita havaitakseen muuten näkymättömiä objekteja, kuten planeettoja tai ruskeita kääpiöitä. Mikrolinssi on erityisen hyödyllinen etäällä tähdestään sijaitsevien planeettojen löytämisessä, missä muut menetelmät epäonnistuvat.
Kuitenkin nämä tapahtumat ovat harvinaisia ja vaativat miljoonien tähtien tarkkailua, jotta muutama voitaisiin vangita. Teleskooppiverkostot, kuten KMTNet, ovat olennaisia havaitsemismahdollisuuksien lisäämiseksi.
Miksi super-Maapallot ovat niin mielenkiintoisia?
Super-Maapallot, joiden massat vaihtelevat Maan ja Neptunuksen välillä, edustavat planeettaluokkaa, jota ei ole meidän aurinkokunnassamme. Niiden tutkimus voi siis opettaa meille paljon universumin maailmojen monimuotoisuudesta.
Nämä planeetat voivat olla koostumukseltaan vaihtelevia, vaihdellen Maata muistuttavista kiviplaneetoista valtamerillä peitetyistä tai paksuilla ilmakehillä varustetuista planeetoista. Niiden läsnäolo vaihtelevilla etäisyyksillä tähdestään herättää kysymyksiä planeettojen muodostumiseen tarvittavista olosuhteista.
Super-Maapallojen löytäminen laajoilla kiertoradoilla, kuten KMTNetin tutkimuksessa paljastetuissa, viittaa siihen, että planeettojen muodostumismekanismit ovat monimuotoisempia kuin aiemmin on oletettu. Tämä voisi tarkoittaa prosesseja, joita ei vielä täysin ymmärretä, kuten planeettojen migraatiota tai kaasun akreetiota suurilla etäisyyksillä.
Näiden planeettojen ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää arvioitaessa mahdollisuuksia löytää asuttavia maailmoja. Super-Maapallot, koonsa ja monimuotoisuutensa ansiosta, saattavat tarjota elämälle suotuisia ympäristöjä, jotka poikkeavat merkittävästi tuntemistamme.