Tämä konseptin todistus avaa mahdollisuuden tuottaa "räätälöityä" verta, jota voitaisiin siirtää harvinaisten veriryhmien omaaville henkilöille tai henkilöille, jotka tarvitsevat usein verensiirtoja, mikä asettaa heidät immunologisten reaktioiden riskiin.
Kuvituskuva Pixabay
"Veriryhmän yhteensopivuus riippuu punasolujen pinnalla olevista antigeenisistä molekyyleistä. Tunnetaan hyvin A-, B- ja O-antigeenijärjestelmä sekä Rh-tekijä, joista johdetaan 8 suurta veriryhmää, mutta on olemassa ainakin 45 muuta antigeenijärjestelmää. Siksi on vaikeaa löytää luovuttajia, joiden veri on täysin yhteensopivaa harvinaisen veriryhmän omaavien potilaiden kanssa tai potilaiden, joilla on erityistarpeita terveydentilan vuoksi", korostaa tutkimuksen vastuuhenkilö, professori Yannick Doyon Laval-yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja Quebecin CHU:n tutkimuskeskuksesta.
Tutkimusryhmä kääntyi siis CRISPR-Cas-geenieditointijärjestelmän puoleen selvittääkseen, olisiko mahdollista inaktivoida punasolujen pinnalla olevia antigeenejä koodaavia geenejä. "Tutkimuksen vuoksi oli pakko työskennellä punasolujen esisolujen kanssa, jotka saadaan luuytimestä, koska erilaistuttuaan nämä punasolut ovat ytimen vailla eikä niissä ole enää DNA:ta", tarkentaa professori Doyon.
Tutkimusryhmän jäsenet käyttivät Rh+ -luovuttajien ja A-luovuttajien punasolujen esisoluja. CRISPR-Cas:in avulla he inaktivoivat geenejä, jotka ovat olennaisia näiden veriryhmien antigeenien tuotannolle.
Nyt kun tutkimusryhmä on osoittanut, että on mahdollista tuottaa punasolulinjoja, jotka on mukautettu erityistarpeisiin, heidän seuraava haasteensa on löytää tapa tuottaa näitä muokattuja punasoluja riittävässä määrin verensiirtoja varten.
"Työskentelemme in vitro -tekniikan kehittämiseksi, jonka avulla onnistumme erilaistamaan punasolujen esisoluja kypsiksi punasoluiksi ja monistamaan niitä. Nämä edistysaskeleet vievät meitä entistä lähemmäksi geneettisesti muokattujen punasolujen tuotantoa, joilla on toivottuja yhteensopivuusominaisuuksia, joita voitaisiin käyttää verensiirroissa tai tutkimuksessa", päättää professori Doyon.
Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, joka julkaistiin Human Molecular Genetics -lehdessä, on Yelena Boccacci Laval-yliopistosta ja Héma-Québecista. Muut allekirjoittajat ovat Yannick Doyon Laval-yliopistosta sekä Nellie Dumont ja Josée Laganière Héma-Québecista.