Tieteelliset ja teknologiset uutiset

Tuntematon jättiläismäinen perhonen löydetty... japanilaisesta museosta 🦋

Poikkeuksellinen perhosfossiili on löydetty uudelleen japanilaisesta museosta vuosikymmenten unohduksen jälkeen. Tämä löytö valaisee aikaisemmin tuntematonta lajia.

Näyte, joka löydettiin vuonna 1988 Hyogon prefektuurista, on lopulta tunnistettu kuuluvaksi sukupuuttoon kuolleeseen lajiin. Tämän löydön yksityiskohdat julkaistiin 2. toukokuuta Paleontological Research -lehdessä.

Tacola kamitanii sp. nov., holotyyppi, SOU-001. A, ventraalinen näkymä, SOU-001-A; B, dorsaalinen näkymä, SOU-001-B.
Luotto: Paleontological Research (2025). DOI: 10.2517/prpsj.240023

Nimeltään Tacola kamitanii löytötekijänsä kunniaksi, tämä perhonen erottuu poikkeuksellisella siipivälillään, joka on arvioitu lähes 9 senttimetriksi. Se edustaa ensimmäistä Plioseenin alun aikakauden perhosfossiilia.

Tämä sukupuuttoon kuollut laji kuuluu Limenitidini-alasukuun, johon nykyään kuuluu perhosia kuten varapäälliköitä ja amiraaleja. Se on ensimmäinen nimetty fossiili tästä alasuvusta, mikä merkitsee merkittävää edistystä.

Perhosfossiilit ovat harvinaisia niiden kehojen ja siipien haurauden vuoksi. Tämä löytö tarjoaa siis ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia näiden hyönteisten evoluutiota.


Tutkijat arvioivat, että Tacola kamitanii eli lämpimissä ja kohtuullisissa alueissa, kun Japanin ilmasto vaihtui lämpimästä kylmään. Tämä löytö laajentaa tunnetun Tacola-suvun maantieteellistä jakautumista.

Fossiili löydettiin Shin'onsenin kaupungista, joka sijaitsee noin 185 kilometriä kaakkoon Osakasta. Tämä alue on nyt uusien paleontologisten tutkimusten keskipisteenä.

Tutkimusryhmä, johon kuuluvat Hiroaki Aiba, Yui Takahashi ja Kotaro Saito, korosti tämän löydön merkitystä Itä-Aasian menneisyyden biodiversiteetin ymmärtämisessä.

Miksi perhosfossiilit ovat niin harvinaisia?


Perhosilla on äärimmäisen hauras keho ja siivet, mikä huomattavasti vähentää niiden mahdollisuuksia fossilisoitua. Toisin kuin muut kestävämmät hyönteiset, niiden jäänteet hajoavat nopeasti kuoleman jälkeen.

Lisäksi niiden kyky kellua tarkoittaa, että ne voivat kulkeutua kauas kuolemanpaikastaan, mikä edelleen vähentää fossilisoitumisen mahdollisuuksia suotuisissa olosuhteissa. Tämä selittää, miksi jokainen perhosfossiililöytö on niin arvokas.

Lopuksi, ympäristöolosuhteet, jotka ovat tarpeen perhosten fossilisoitumiselle, ovat erittäin spesifisiä. Tarvitaan nopeaa upotusta hienoihin sedimenteihin, jotta niiden herkät rakenteet säilyvät.

Nämä yhdistetyt tekijät tekevät perhosfossiileista poikkeuksellisia todisteita näiden hyönteisten evolutiivisesta historiasta.