Heidän tutkimuksensa, joka on julkaistu Royal Society Open Science -julkaisussa, paljastaa odottamattomia vivahteita lasten kyvyssä viivyttää palkkiota.
Kuvituskuva Pexels
Walter Mischelin vuonna 1970 Stanfordin yliopistossa toteuttama vaahtokarkkikoe arvioi lasten kykyä viivyttää palkkiota. Jokaisen lapsen oli valittava, syökö vaahtokarkin heti vai odottaako viisitoista minuuttia saadakseen toisen. Suurin osa lapsista luovutti nopeasti, kun taas noin kolmannes odotti strategioiden, kuten silmien peittämisen tai laulamisen, avulla. Tämä itsehillintäkyky liitettiin myöhemmin parempiin koulutuloksiin ja vakaampaan terveyteen.
Tämä koe vaikutti psykologian alaan osoittamalla viivytetyn palkkion merkityksen. Lapset, jotka odottivat suurempaa palkkiota, osoittivat myöhemmin parempia sosiaalisia ja akateemisia taitoja. Uusi tutkimus tarkastelee näitä johtopäätöksiä nykyaikaisella ja interaktiivisella lähestymistavalla.
Tutkimus toteutettiin verkossa, ja lapset asetettiin tilanteisiin, joissa heidän piti tehdä yhteistyötä tuntemattoman kumppanin kanssa. Toisin kuin perinteisissä kokeissa, lapset pystyivät näkemään, lupasiko heidän kumppaninsa odottaa vai näytti epävarmalta. Tämä asetelma mahdollisti sen tarkkailemisen, kuinka ihmissuhteiden luottamus vaikuttaa kärsivällisyyteen.
Tulokset osoittavat, että lapset ovat taipuvaisempia odottamaan suurempaa palkkiota, jos heidän kumppaninsa myös väittää haluavansa odottaa. Sen sijaan kumppanin epävarmuus vähentää tätä taipumusta. Tämä ilmiö on erityisen voimakas nuoremmilla, joille ikätoverin lupaus vaikuttaa merkittävästi.
Tutkimus korostaa sosiaalisen kontekstin merkitystä itsesäätelyn kehittämisessä. Lapset eivät tee päätöksiä vain omien halujensa perusteella, vaan myös muiden odotettavissa olevien toimintojen mukaan. Tämä avaa uusia näkökulmia kärsivällisyyden ja yhteistyön oppimiseen.
Näiden löydösten vaikutukset ovat laajat, erityisesti koulutuksen ja lapsen kehityksen aloilla. Ymmärtäminen siitä, kuinka sosiaaliset vuorovaikutukset vaikuttavat viivytettyyn palkkioon, voisi auttaa kehittämään tehokkaampia koulutusohjelmia, jotka edistävät elämän kannalta tärkeitä taitoja.
Tutkimus tarjoaa näin arvokasta tietoa lasten yhteistyön ja itsesäätelyn taustalla olevista psykologisista mekanismeista. Se muistuttaa, että valintamme heijastavat usein sosiaalista ympäristöämme, eivätkä pelkästään yksilöllistä tahtoa.