Oregonin yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet Malassezia-hiivan tuottaman molekyylin, joka esiintyy iholla ja jolla on lupaavia antimikrobisia ominaisuuksia. Tämä löytö avaa uusia näkymiä antibiooteille resistenttien infektioiden torjunnassa, joka on merkittävä kansanterveysongelma.
Kuvituskuva Pexels
Kyseinen molekyyli on hydroksihappo, jota Malassezia sympodialis tuottaa ihon lipideistä. Se toimii tuhoamalla Staphylococcus aureus -bakteerien kalvoja, jotka aiheuttavat sairaalainfektioita. Tämä nopea ja valikoiva toiminta voisi inspiroida uusia hoitoja.
Tutkimus, joka on julkaistu Current Biology -lehdessä, korostaa ihon pH:n merkitystä tämän molekyylin tehokkuudelle. Laboratoriossa ihmisen ihon kaltaiset happamat olosuhteet olivat ratkaisevia antimikrobisen vaikutuksen havaitsemisessa, mikä on usein aiemmissa tutkimuksissa laiminlyöty muuttuja.
Huolimatta sen potentiaalista, bakteerien resistenssi tätä molekyyliä kohtaan on myös havaittu. Tutkijat ovat tunnistaneet geneettisiä mutaatioita Staphylococcus aureus -bakteereissa, jotka mahdollistavat niiden selviytymisen hydroksihappojen hyökkäyksestä.
Tämä löytö valottaa ihon mikro-organismien ja niiden ympäristön välisiä vuorovaikutuksia. Se viittaa siihen, että vielä vähän tutkittu ihon mikrobiomi saattaa sisältää muita terapeuttisia molekyylejä. Tutkijat aikovat nyt tutkia näitä resistenssimekanismeja tarkemmin.
Kuinka hydroksihapot vaikuttavat bakteereihin?
Malassezia sympodialis -hiivan tuottamat hydroksihapot vaikuttavat häiritsemällä Staphylococcus aureus -bakteerien solukalvoa. Tämä häiriö aiheuttaa solunsisäisten aineiden vuotamista, mikä johtaa bakteerin kuolemaan.
Nämä molekyylit osoittavat huomattavaa toimintaspesifisyyttä, kohdistuen vain tiettyihin bakteereihin vaikuttamatta ihmisen soluihin. Tämä selektiivisyys johtuu bakteerikalvojen ainutlaatuisesta rakenteesta, joka poikkeaa eukaryoottisolujen kalvoista.
Näiden hydroksihappojen tehokkuus riippuu voimakkaasti ympäristöolosuhteista, erityisesti pH:sta. Happamat olosuhteet, kuten ihmisen iholla, optimoivat niiden antimikrobista aktiivisuutta, mikä selittää, miksi niiden potentiaalia on pitkään aliarvioitu laboratorioissa.